Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini
Stanley Kubrickin ohjaama elokuva vuodelta 1971 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini[1] (myös Kellopeli Appelsiini, engl. A Clockwork Orange) on Stanley Kubrickin ohjaama vuonna 1971 valmistunut elokuva, joka perustuu brittikirjailija Anthony Burgessin samannimiseen romaaniin. Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini herätti ilmestyessään paljon huomiota, koska monet tulkitsivat elokuvan väkivaltaa ihannoivaksi. Elokuvan saaman kielteisen huomion takia Kubrick kielsi Clockwork Orange – Kellopeliappelsiinin esittämisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[2] Kielto kesti 27 vuotta. Vasta Kubrickin kuoleman jälkeen elokuva ilmestyi maassa VHS- ja DVD-julkaisuina.
Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini | |
---|---|
A Clockwork Orange | |
Ohjaaja | Stanley Kubrick |
Käsikirjoittaja | Stanley Kubrick |
Perustuu | Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini |
Tuottaja | Stanley Kubrick |
Säveltäjä | Wendy Carlos |
Kuvaaja | John Alcott |
Leikkaaja | Bill Butler |
Tuotantosuunnittelija | John Barry |
Pukusuunnittelija | Milena Canonero |
Pääosat |
Malcolm McDowell Patrick Magee Warren Clarke |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta |
19. joulukuuta 1971 27. lokakuuta 1972 |
Kesto | 137 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 2,2 miljoonaa dollaria |
Tuotto | 26,5 miljoonaa dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
Ludwig van Beethovenin musiikki (erityisesti yhdeksäs sinfonia) on tärkeässä roolissa elokuvan juonessa. Elokuvassa kuullaan muutakin klassista musiikkia, kuten Rossinia ja Elgaria. Huomattava osa elokuvan ääniraidasta koostuu Moog-syntetisaattorilla soitetuista klassisista sävellyksistä sekä Wendy Carlosin omista sävellyksistä. Päätunnusmelodia on Carlosin tekemä Moog-sovitus Henry Purcellin säveltämästä Kuningatar Marian hautajaismarssista, joka kuullaan elokuvassa useina erilaisina versioina.
Kirjan kirjoittaneella Anthony Burgessilla oli hyvin ristiriitaisia tunteita Kubrickin elokuvaversiota kohtaan; vaikka hän ylistikin pääosaa näytelleen Malcolm McDowellin suoritusta, hän kritisoi elokuvaa siitä, kuinka se muutti murhaamiseen ja raiskaamiseen mieltyneen päähenkilön ja hänen joukkonsa populaarikulttuurin ikoneiksi, kun aikalaiskriitikoiden tavoin Burgess tulkitsi elokuvan väkivaltaa ihannoivaksi.[3] Kubrickin "vääränlainen" tulkinta ja sen vuodesta toiseen luoma väärinkäsitys Burgessin teosta ja sen sanomaa kohtaan sai Burgessin lopulta katumaan, että hän oli edes kirjoittanut koko kirjaa.[3] Stanley Kubrick itse on sanonut, että elokuvassa ei tosiasiassa suhtauduta suopeasti päähenkilöön tai hänen toimiinsa, ja että kukaan tavallinen ihminen ei voisi nähdä päähenkilöä "sankarina". Hän on sanonut, että elokuva on satiiri, ja että satiirissa esitetään totuuden vastaiset asiat totuutena. Kubrickin mukaan päähenkilö käyttäytyy toimissaan "täysin alitajuisella tasolla", siis antamatta estojen rajoittaa itseään.[4]
Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta parhaasta elokuvasta, editoinnista, käsikirjoituksesta ja ohjaustyöstä. British Film Instituten valitsemat asiantuntijat äänestivät Clockwork Orange – Kellopeliappelsiinin vuonna 1999 yhdeksi kaikkien aikojen sadasta parhaasta brittielokuvasta.[5]