Elisabet (Venäjä)
Venäjnä keisarinna (1741–1762) / From Wikipedia, the free encyclopedia
Elisabet I tai Elisabet Petrovna (ven. Елизаве́та, Елисаве́т Петро́вна, Jelisaveta Petrovna); (29. joulukuuta [J: 18. joulukuuta] 1709 Kolomenskoje, lähellä Moskovaa – 5. tammikuuta 1762 [J: 25. joulukuuta 1761] Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisarinna vuosina 1741–1762.[1][2]
Elisabet | |
---|---|
Venäjän keisarinna | |
Valtakausi |
6. joulukuuta 1741 – 5. tammikuuta 1762 |
Kruunajaiset | 6. toukokuuta 1742 Moskova, Uspenskin katedraali |
Edeltäjä | Iivana VI |
Seuraaja | Pietari III |
Syntynyt |
29. joulukuuta (J: 18. joulukuuta) 1709 Kolomenskoje, Venäjän keisarikunta |
Kuollut |
5. tammikuuta (J: 25. joulukuuta 1761) 1762 (52 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
Hautapaikka | Pietari-Paavalin katedraali, Pietari |
Puoliso | Aleksei Razumovski |
Suku | Romanov |
Isä | Pietari Suuri |
Äiti | Katariina I |
Uskonto | Venäjän ortodoksinen kirkko |
Nimikirjoitus |
Elisabet johti Venäjää Itävallan perimyssodan ja seitsenvuotisen sodan aikana. Talvipalatsi rakennettiin Elisabetin valtakaudella.[3]
Keisarinna Elisabet tunnustautui Pietari Suuren uudistusten jatkajaksi ja puolusti ulkopolitiikassa Venäjän keisarikunnan asemaa eurooppalaisena suurvaltana. Elisabetin astuessa valtaistuimelle Ruotsi ja Venäjä olivat sodassa, jonka Elisabet pyrki lopettamaan esittämällä, että Suomesta muodostettaisiin itsenäinen puskurivaltio. Pikkuvihaksi kutsuttu Suomen venäläismiehitys päättyi vuonna 1743 Turun rauhaan, jolla Ruotsin ja Venäjän rajaa siirrettiin lännemmäksi.[4]