Jemeljan Pugatšov
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jemeljan Ivanovitš Pugatšov (Емелья́н Ива́нович Пугачёв) (s. 1740 tai 1742, teloitettiin 1775) oli venäläinen kasakkasoturi ja sittemmin kapinajohtaja ja kruununtavoittelija keisarinna Katariina II:n aikana.[1]
Pugatšov oli syntyjään Donin kasakka. Hänen tiedetään avioituneen Sofia Nedjuževan kanssa vuonna 1758 ja samana vuonna osallistuneen Venäjän joukoissa seitsenvuotisen sodan retkeen Preussiin kreivi Zahar Tšernyševin alaisuudessa. Ensimmäisessä Turkin sodassa (1768–1774) Pugatšov oli kasakkahorunži (vastasi podporutšikia, aliluutnanttia), palveli kreivi Pjotr Paninin alaisuudessa ja osallistui Benderin piiritykseen 1770.
Hän palasi sodasta invalidina ja eli muutamia vuosia kiertelevää elämää. Viranomaiset pidättivät hänet useita kertoja sotilaskarkurina. Hän vieraili usein vanhauskoisten luostareissa, mikä jätti häneen merkittävän vaikutuksen. Hän todisti myös Uralin kasakoiden kapinaa 1772 ja sen kovakouraista kukistusta. Hänet pidätettiin Kazanissa ja tuomittiin sotilaskarkuruudesta Siperiaan, mutta hän pakeni vangitsijoiltaan Volgan itäpuolisille tasangoille.
Vuonna 1773 hän julisti olevansa syrjäytetty keisari Pietari III, jonka Katariina Suuri oli syrjäyttänyt, ja joka oli murhattu 1762.[1] Pugatšov määräsi maaorjuuden lakkautettavaksi ja keräsi merkittävän määrän kannattajia, mukaan lukien Uralin kasakat, Uralin tehtaiden ja kaivosten työläiset, talonpojat, papiston ja baškiirit. Kaivos- ja tehdastyöväki oli taustaltaan kruunun talonpoikaistoa, joka oli määrätty pakkotyöhön. Kapinallisten määrä kasvoi nopeasti, kun he kykenivät lyömään hallituksen joukot.[2]