Krooninen väsymysoireyhtymä
neurologinen sairaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Krooninen väsymysoireyhtymä eli ME-tauti (myalginen enkefaliitti tai myalginen enkefalomyeliitti, suomalaiselta nimeltään lihaskipuja aiheuttava ja myeliiniä tuhoava aivo-selkäydintulehdus), jonka suomenkielisen tautiluokituksen mukainen nimi on virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä (engl. post-viral fatigue syndrome), on neurologinen sairaus, jolle on ominaista pitkäaikainen uupumustila tai uupumisalttius sekä uupumuksen tai yleisen huonovointisuuden huomattava paheneminen rasituksen jälkeen, joista jälkimmäiset ovat sairauden tärkeimmät erotusdiagnostiset kriteerit. Sairauteen liittyy usein myös kognitiivisen suorituskyvyn laskua, yleistä huonovointisuutta, särkyjä ja unihäiriöitä. ME:ssä ei esiinny nimestä huolimatta aina lihaskipuja. Sairaudesta käytetään myös nimeä systeeminen rasitusintoleranssisairaus (systemic exertion intolerance disease, SEID).
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli vaikuttaa hajanaiselta. Lähdeviitteet pitäisi yhdistää ja laittaa mallineisiin. |
Virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä | |
---|---|
Kohonneita tulehdusmarkkereiden pitoisuuksia syvällä aivoissa sijaitsevassa talamuksessa. ME-potilaiden arvot punaisella, verrokkien sinisellä. Nakatomi et al. 2014. |
|
Luokitus | |
ICD-10 | G93.3 |
ICD-9 | 323.9 780.71 |
Tautitietokanta | 1645 |
MedlinePlus | 001244 |
DSM-IV | Chronic Fatigue Syndrome |
MeSH | D015673 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Infobox OK |
ME-tauti jaetaan tyypilliseen ja epätyypilliseen tautimuotoon sen mukaan, onko sairaus alkanut yhtäkkisesti jonkin virusinfektion jälkeen vaiko hiipien[1]. Myös muun kuin virusperäisen infektion ja torjunta-aineille altistumisen, leikkauksen tai jonkin muun ulkoisen stressitekijän on havaittu laukaisseen ME-taudin[2].
ME on aaltoileva sairaus, jonka oireet näkyvät hermostossa, immuunijärjestelmässä ja monessa muussa elinjärjestelmissä[3]. ME:n neurologiset oireet johtuvat aivojen syvissä osissa[4] vallitsevan tulehduksen aikaansaamista aineenvaihduntatuotteista ja valkean[5][6][7] sekä harmaan[8] aivoaineen kadosta, johon liittyy myös solujen mitokondrioiden toimintahäirioitä ja laaja-alaisia aineenvaihdunnallisia muutoksia[9].
ME:n tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta on todennäköistä, että potilaat jakautuvat useampaan alatyyppiin riippuen siitä, missä määrin sairastuminen johtuu ympäristötekijöistä ja missä määrin perimästä ja DNA:n sisältämästä alttiudesta muuntua epigeneettisesti ympäristötekijöiden vaikutuksesta[10]. ME-taudin aiheuttajaksi on epäilty muun muassa immuunipuolustuksen niin sanottujen tappajasolujen häiriintynyttä kalsiumaineenvaihduntaa[11].
Aivojen tulehdusvaurioita on vaikea osoittaa diagnostisessa käytössä olevilla kuvantamismenetelmillä[12], mutta Stanfordin yliopiston tutkijat kehittivät vuonna 2019 immunologisen testin, jonka avulla kyetään havaitsemaan sairauden vaikeusaste sekä erottelemaan sairaiden ja terveiden potilaiden verinäytteet tarkasti toisistaan[13]. Kyseistä testiä ei ole kuitenkaan otettu käyttöön[12].
Pieniannoksinen naltrekson (LDN) auttaa noin 74 prosenttia ME-potilaista[14]. Oman aktiivisuuden sovittaminen sairauden asettamiin reunaehtoihin ehkäisee oireiden pahenemista noin puolella potilaista ja joka viides kokee sen lisänneen asteittain myös toimintakykyä[15]. ME:n oireita voidaan lievittää niin ikään aivojen hermokasvutekijää lisäävällä ylipainehappihoidolla[16][17]. Vasta-aine- eli plasmahoidosta (immunoglobuliini G) on tehty vain kaksi pienimuotoista kaksoissokkotutkimusta, joista toisessa havaittiin hyvä hoitovaikutus, mutta toisessa ei mitään tehoa[18][19]. Oireita lievittävät hoidot on ostettava kuitenkin yksityiseltä puolelta, eikä niistä saa Kela-korvausta, vaikka osa on hyvin kalliita[20].
Liikunta ei paranna ME:tä, ja sitä harjoitettaessa pitäisi olla äärimmäisen varovainen. Liian voimakas rasitus voi johtaa sairauden pahenemiseeni[21][22], joka saattaa olla pitkäaikaista ja vakavaa. ME:n hoito tulisi suunnitella ja toteuttaa sen vuoksi aina yhteistyössä potilaan ja hänen mahdollisten omaishoitajiensa kanssa.[23]
ME/SEID-potilaiden riski kuolla itsemurhaan muutaman vuoden kuluessa diagnoosista on lähes seitsenkertainen verrattuna muuhun väestöön[24][25]. On myös olemassa viitteitä siitä, että 40–60-vuotiaiden ME-potilaiden syöpäkuolleisuus on huomattavan suurta verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön[26].