Venäjän sisällissota
sisällissota Venäjällä 1917–1922 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Venäjän sisällissota käytiin vuosina 1917–1922 Venäjän vallankumousten jälkeen pääasiassa bolševikkien ja heitä vastustaneiden valkoisten välillä, ja se päättyi bolševikkien voittoon. Sota ei päättynyt aselepoon eikä rauhansopimukseen, joten sillä ei ole varsinaista päättymispäivää. Hajanaisia taisteluita käytiin vielä syksyllä 1922 Venäjän kaukoidässä,[1] missä puna-armeija valloitti Vladivostokin 25. lokakuuta 1922.
Venäjän sisällissota | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Myötäpäivään ylhäältä: Valkoisten Donin armeijan sotilaita vuonna 1919; valkoisten jalkaväkidivisioona maaliskuussa 1920; punaisten ratsuväkeä; Lev Trotski vuonna 1918; tšekkoslovakialaisten joukkojen hirttämiä punaisia. | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Venäjän valkoinen armeija |
Neuvosto-Venäjä | ||||||
Komentajat | |||||||
Lavr Kornilov |
Lev Trotski |
Sotaan sekaantui joukkoja myös useista ulkovalloista. Niiden kanssa Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta ja Neuvostoliitto solmivat rauhansopimuksia ja diplomaattisuhteita eri aikoina. Viimeisiä merkittäviä itsenäisyydentunnustuksia Neuvostoliitto sai vielä 1930-luvulla.
Sodan kuolonuhrien määrä nousi jopa 12 miljoonaan, ja käsittämätön viheliäisyys ja kurjuus levisi maan jokaiseen kolkkaan. Antony Beevorin mukaan valkoisten tappio johtui joustamattomuudesta, sillä nämä vastustivat välttämätöntä maareformia eivätkä hyväksyneet minkäänlaista itsenäisyyttä tsaarin imperiumiin kuuluneille kansoille. Liittouma oli myös hajanainen, sillä se koostui sekä taantumuksellisista monarkisteista että vasemmistopuolueista. Valkoisten tappion suurimpia syitä oli sortuminen julmuuteen, vaikka bolševikit veivätkin heistä myös tässä suhteessa voiton.[2]