Öljyhuippu
hetki, jolloin öljyntuotannon maksimi saavutetaan / From Wikipedia, the free encyclopedia
Öljyhuippu (engl. peak oil)[1] on hetki, jolloin maaöljyn tuotannon maksimi saavutetaan ja tuotantomäärä kääntyy pysyvään laskuun. Marion King Hubbert esitti 1956 hypoteesin, jonka mukaan öljyn tuotantomäärien kasvu ja lasku seuraavat normaalijakaumaa. Koska maaöljy on uusiutumaton luonnonvara, tuotettavissa olevan öljyn määrä on rajallinen.
Öljyhuippu oli 2000-luvun alussa suosittu puheenaihe. Huipun väitettiin joko odottavan lähitulevaisuudessa tai tapahtuneen jo. Halvan öljyn loppumisen pelättiin johtavan taloudelliseen ja poliittiseen epävakauteen. Toistaiseksi kaikki öljyhuippua koskevat ennusteet ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi, ja 2010-luvun mittaan öljyhuippukeskustelu laantui.
”Kysyntähuippu” (engl. peak oil demand)[2] poikkeaa perinteisestä öljyhuipun käsitteestä siinä, että tuotannon laskua ei aiheuta varantojen hupeneminen vaan öljyn kysynnän pysyvä väheneminen. 2020-luvun julkinen keskustelu onkin enimmäkseen keskittynyt kysyntähuippuun. Taustalla on halu vähentää kasvihuonepäästöjä ottamalla käyttöön aiempaa ympäristöystävällisempiä energianlähteitä.