Baibars
Egyptin sulttaani / From Wikipedia, the free encyclopedia
Baibars (arab. الملك الظاهر ركن الدين بيبرس البندقداري, al-Malik al-Zahir Rukn al-Din Baibars al-Bunduqdari), lisänimeltään Abu l-Futuh ’voittojen isä’, (1223 – 1. heinäkuuta 1277) oli Bahriyan dynastian neljäs sulttaani, joka hallitsi Egyptiä ja Syyriaa. Hän oli eräs seitsemännen ristiretken kukistajista ja johti osaltaan Ain Jalutin taistelua 1260, joka oli ensimmäinen mongolien tappio aikoihin ja pysäytti heidän etenemisensä Levantissa vuosikausiksi.
Baibars | |
---|---|
Egyptin sulttaani | |
Valtakausi | 24. lokakuuta 1260 – 1. heinäkuuta 1277 |
Edeltäjä | Saif ad-Din Qutuz |
Seuraaja | Al-Said Barakah |
Syntynyt |
1223 Kumania |
Kuollut |
1. heinäkuuta 1277 Damaskos, Bahriyan dynastia |
Puoliso | Iltutmish Khatun |
Lapset |
Al-Said Barakah Solamish Khizir Tidhkarbay Khatun |
Suku | Bahriya |
Uskonto | sunnalaisuus |
Baibars nopeutti ristiretkien loppua Syyriassa ratkaisevasti ja yhdisti Syyrian ja Egyptin vahvaksi valtioksi, joka kykeni torjumaan mongolien ja ristiretkeläisten hyökkäykset. Sulttaanina hän laajensi valtaansa ja hänen hallituskautensa merkitsi mamelukkien valta-aikaa Lähi-idän alueilla vahvistaen näiden sotilasjärjestelmää.