Helsingin kantakaupunki
From Wikipedia, the free encyclopedia
Helsingin kantakaupunki (ruots. Helsingfors innerstad) oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti kaupunginosia 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit (ruotsiksi stadskärnan – förstäderna). Nimitykset liikekeskusta eli ”city” ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Helsingin keskusta sijoittuu kantakaupungin eteläosaan päärautatieaseman ympäristöön.