Itsenäinen evankelis-luterilainen kirkko
From Wikipedia, the free encyclopedia
Itsenäinen evankelis-luterilainen kirkko (saksaksi: Selbständige Evangelisch-Lutherische Kirche on tunnustuksellinen luterilainen kirkkokunta Saksassa. Kirkon keskus on Hannoverissa. Se syntyi vuonna 1972 useiden tunnustuksellisten saksalaisten luterilaisten kirkkojen yhdistyessä. Se on Kansainvälisen luterilaisen neuvoston jäsen. Kirkon jäsenmäärä oli 33 474 vuoden 2016 lopussa.
Selbständige Evangelisch-Lutherische Kirche (SELK) Itsenäinen evankelis-luterilainen kirkko |
|
---|---|
Suuntautuminen | Luterilaisuus |
Teologia | Tunnustuksellinen luterilaisuus |
Hallinto | Episkopaalisuus |
Johtaja | Piispa Hans-Jörg Voigt |
Yhteistyötahoja | Kansainvälinen luterilainen neuvosto |
Toiminta-alue | Saksa |
Perustettu | 1972 (edeltäjä 1830) |
Seurakuntia | 174 |
Jäseniä | 33 474 (31.12.2016)[1] |
Kotisivu | http://www.selk.de/ |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
Kirkon juuret ovat 1800-luvun alussa syntyneissä itsenäisissä tunnustuksellisissa luterilaisissa kirkoissa, joita syntyi erityisesti Preussissa, Saksissa, Hannoverissa ja Hessenissä. Pääsyy niitten syntymiselle oli valtiovallan toimesta tehty luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen yhdistäminen "evankeliseksi" kirkoksi. Tämä oli alkuna prosessille, joka johti myöhemmin Saksan evankelisen kirkon (EKD) syntymiseen. Monet luterilaiset vastustivat yhdistymistä voimakkaasti, sillä he katsoivat sen vaarantavan koko luterilaisuuden olemassaolon Saksassa. Heidän mielestään samassa kirkossa ei ollut mahdollista olla kahta eri oppia. Erityisesti ehtoollisopin katsottiin eroavan selkeästi toisistaan näillä kirkoilla. Näitä tunnustuksellisina luterilaisina itseään pitäviä vainottiin valtion taholta eikä heidän sallittu viettää jumalanpalvelusta tai kastaa lapsiaan luterilaisten menojen mukaan. Joillain alueilla Saksassa kesti kymmeniä vuosia ennen kuin nämä ryhmät saivat uskonnonvapauden.[2]