Jää
veden kiinteä olomuoto / From Wikipedia, the free encyclopedia
Jää on veden kiinteä olomuoto. Jäätä esiintyy luonnonvesien jääpeitteessä kuten joissa, järvissä ja merijäässä ja myös lumipeitteessä, ilmakehässä ja jäätiköissä. Luonnonoloissa vesi jäätyy heksagonaaliseen eli kuusiokulmaiseen kiderakenteeseen.
Normaalipaineessa makea vesi jäätyy 0 °C:n (273,15 K, 32 °F) lämpötilassa. Paine ja veden suolaisuus alentavat veden jäätymispistettä [1]. Meriveden, jonka suolaisuus on 32 PSU, jäätymispiste on –1,8 °C. Itämeren vähäsuolainen murtoveden (suolaisuus 6 PSU) jäätymispiste on noin –0,3 °C:ssa [2][3]. Jää on poikkeuksellinen siinä mielessä, että useimmat aineet kiinteässä olomuodossa ovat tiheämpiä kuin nesteenä. Jää kuitenkin on harvempaa kuin nestemäinen vesi.
Ainoastaan vesi jäätyy ja muodostaa jäätä. Muut aineet jähmettyvät ja muodostavat kiinteitä olomuotoja. Siitä huolimatta arkikielessä jäällä voidaan viitata muihinkin aineisiin kuin veteen. Esimerkiksi hiilidioksidi härmistyy –78,5 °C lämpötilassa kiinteäksi hiilidioksidijääksi, josta käytetään myös nimityksiä hiilihappojää tai kuivajää. Hiilidioksidijäätä käytetään jäähdytykseen monenlaisissa teollisuuden sovelluksissa.