Jäätikön massatase
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jäätikön massatase kuvaa sitä, kuinka paljon jäätikölle kertyy tai sieltä poistuu jäätä. Se määritellään jäätikön akkumulaation (kuinka paljon jäätä kaikkiaan kertyy) ja ablaation (kuinka paljon sitä poistuu) erotuksena. Massatase voidaan laskea mille tahansa jäätikön pisteelle minä ajanhetkenä hyvänsä, mutta yleensä sillä tarkoitetaan koko jäätikön massan muutosta vuodessa.
Jäätikköjäätä kertyy yleensä jäätikön päälle satavasta lumesta, kun se puristuu jääksi päälle satavien lumimassojen painosta. Lisäksi akkumulaatiota voi tapahtua lumivyöryjen kautta ja huurteena. Ablaatio puolestaan muodostuu jään sulamisesta, sublimoitumisesta, tuulen poistamasta lumesta ja mereen rajoittuvien jäätiköiden tapauksessa jäävuorten poikimisesta. Sekä akkumulaatio että ablaatio tapahtuvat yleensä jäätikön pinnalla jäävuorten poikimista lukuun ottamatta.
Massatase on tärkeä suure ennen kaikkea siksi, että se kertoo jäätikön massan muutoksista ja siten sen tulevaisuudesta. Jos massatase on nolla, jäätikkö on tasapainossa; vastaavasti jos massatase on positiivinen tai negatiivinen, jäätikkö kasvaa tai kutistuu. Varsinkin ilmastonmuutoksesta puhuttaessa jäätiköt ja niiden massatase ovat tärkeä indikaattori, koska ilmastonmuutos vaikuttaa sekä lämpötilaan että sademääriin. Massatase ei kuitenkaan suoraan kerro jäätikön kohtaloa. Epätasapainossa oleva jäätikkö saattaa ajan mittaan saavuttaa tasapainoaseman, koska esimerkiksi massan kasvua kompensoi kiihtyvä sulaminen. Tämän vuoksi pitkäänkään jatkunut negatiivinen massatase ei välttämättä tarkoita sitä, että jäätikkö olisi kokonaan katoamassa. Jäätikkö reagoi massataseen muutoksiin tyypillisesti hitaasti, useiden vuosien viiveellä.
Massatase ilmoitetaan yleensä vesitilavuudeksi muutettuna ja pinta-alaa kohti, jolloin yksikkö on metri. Toinen tapa on ilmaista suoraan massan määrän muutos esimerkiksi tonneina vuodessa. Yksi luku kuvaa koko jäätikköä, toisaalta samalla saadaan tietoa myös massataseen vaihtelusta korkeuden funktiona.
Jäätikkö koostuu akkumulaatio- ja ablaatiovyöhykkeistä, joiden välissä kulkee tasapainolinja. Akkumulaatiovyöhykkeellä akkumulaatio on ablaatiota suurempaa, ablaatiovyöhykkeellä päinvastoin. Jäätikön paksuus tietyssä kohdassa vaihtelee ajan mittaan. Tietyssä jäätikön pisteessä massatase määritetään tasapainovuoden yli, joka on kahden peräkkäisen paksuusminimin välinen ajanjakso. Tasapainovuosi voidaan edelleen jakaa talvi- ja kesäkausiin, joita erottaa paksuuden maksimi. Sen pituus ei välttämättä ole sama jäätikön eri pisteissä, mikä aiheuttaa epätarkkuutta mittauksiin. Yleensä mittaukset toistetaan jäätiköllä tiettyinä kalenteripäivinä, jolloin mittausvuosi ei täysin vastaa tasapainovuotta.[1] Massataseeseen vaikuttaa myös se, onko jää puhdasta vai onko sen pinnalla esimerkiksi soraa tai kiviä.