Jean-Marie Gustave Le Clézio
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jean-Marie Gustave Le Clézio (s. 13. huhtikuuta 1940 Nizza, Ranska) on ranskalainen kirjailija, joka on julkaissut kolmisenkymmentä kirjaa, romaaneja, novelleja, satuja ja esseitä. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008.[1]
Jean-Marie Gustave Le Clézio | |
---|---|
Jean-Marie Gustave Le Clézio 2008 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1940 (ikä 84) Nizza, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska/Mauritius |
Ammatti | kirjailija, esseisti, kääntäjä |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ranska |
Tyylilajit | kritiikki |
Aiheet | maanpakolaisuus, maahanmuutto, lapsuus, ekologisuus |
Esikoisteos | Raportti Aatamista (1963) |
Palkinnot | |
Nobelin kirjallisuuspalkinto (2008) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Le Clézio on saanut myös muun muassa Renaudot-palkinnon. Se myönnettiin hänelle vuonna 1963 ensimmäisestä kirjastaan Raportti Aatamista. Ranskan akatemian myöntämän Paul Morand -palkinnon hän sai vuonna 1980 teoksestaan Autiomaa. Vuonna 1994 hänet valittiin elävistä ranskalaisista kirjailijoista merkittävimmäksi.[2] Vaikka Le Clézion nimi tunnetaan, hän ei ole suuren yleisön kirjailija eivätkä ”hänen herkkävireiset romaaninsa ole koskaan nousseet myyntitilastojen kärkeen”.[3]
Hänen tuotantonsa on kaksivaiheinen. Alkuun hän käsitteli kieltä, kirjoittamista ja mielenterveyden ongelmia, myöhemmin 1970-luvulta lähtien tyylin muuttuessa teemoiksi tulivat lapsuus, nuoruus ja matkustaminen.[4] Teos Alkusoitto (2008) käsittelee sodan aiheuttamaa syyllisyyttä.[5]