Käsitetaide
taidesuuntaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Käsitetaide (tai konseptualismi) on taidesuuntaus, jota on käytetty 1960-luvun lopulta kuvaamaan sellaisia erilaisia taiteenlajeja, jotka eivät enää saaneet perinteisen taide-esineen muotoa. Liikkeen varhaisvaihe on tallennettu amerikkalaisen taidekriitikko Lucy Lippardin kirjassa Six Years, jossa kuusi vuotta ovat 1966–1972.
Käsitetaiteilijat eivät pyri tekemään maalausta tai veistosta ja sitten sovittamaan ajatuksiaan siinä olevaan muotoon. Sen sijaan käsitetaiteilijat suuntautuvat perinteisen median rajojen ulkopuolelle, ja sen jälkeen työstävät käsitettään tai ajatustaan sille sopivaan materiaaliin tai muotoon. Näin he asettavat etusijalle konseptin perinteisen median sijaan. Tästä juontuu sana käsitetaide.
Tästä seuraa se, että käsitetaide voi olla melkein mitä tahansa, mutta 1960-luvun lopulla sen yhteyteen ilmaantui merkittäviä suuntauksia, kuten performanssitaide, maataide, ja italialainen Arte povera. Tällöin taidesuuntauksen piiriin tuli halpoja materiaaleja, kuten peruukkeja, vaatteita, rasvaa ja kaikenlaisia löydettyjä esineitä ja romua. Osa käsitetaiteesta koostui yksinkertaisesti kirjoitetuista lausumista tai ohjeista. Monet taiteilijat alkoivat käyttämään valokuvausta, filmiä ja videota. Suuntaus syntyi 1960-luvulla, mutta se on ollut hyvin vaikutusvaltainen sen jälkeen.[1]