Kansainvälinen geofysiikan vuosi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansainvälinen geofysiikan vuosi (engl. International Geophysical Year, IGY) oli geofysiikan ja sitä lähellä olevien tieteenhaarojen maailmanlaajuinen tutkimusprojekti, joka alkoi 1. heinäkuuta 1957 ja päättyi 31. joulukuuta 1958. Nimestään huolimatta se kesti siis puolitoista vuotta. Siihen liittyi myös samanaikainen kolmas kansainvälinen polaarivuosi. Kaksi aikaisempaa polaarivuotta olivat olleet 1882–1883 ja 1932–1933, neljäs 2007–2009.
Tutkimusprojekti käsitteli yhtätoista aihetta: revontulia, kosmista säteilyä, Maan magneettikenttää, painovoimaa, ionosfäärin fysiikkaa, leveys- ja pituusasteen määrittämistä tarkkoja karttoja varten, meteorologiaa, oseanografiaa, seismologiaa sekä auringon aktiivisuutta.
Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto lähettivät ensimmäiset satelliittinsa avaruuteen kansainvälisen geofysiikan vuoden aikana. Neuvostoliiton 4. lokakuuta 1957 lähettämä Sputnik 1 olikin ensimmäinen keinotekoinen satelliitti. Muita vuoden tärkeitä saavutuksia olivat Van Allenin vyöhykkeiden sekä valtamerten keskellä olevien selänteiden löytyminen, joista jälkimmäinen merkittävästi vahvisti silloin vielä kiistanalaista teoriaa laattatektoniikasta.[1]