Katodisäde
kemiallis-fysikaalinen ilmiö / From Wikipedia, the free encyclopedia
Katodisäde on elektronisuihku, joka syntyy tarkoitukseen rakennetussa elektrodeilla eli katodilla ja anodilla varustetulla tyhjiöputkessa, jota kutsutaan katodisädeputkeksi.[1] Jos tyhjäksi pumpattuun lasiputkeen sijoitetaan kaksi elektrodia, joiden välille kytketään jännite, katodia eli jännitelähteen negatiiviseen napaan kytkettyä elektrodia vastapäätä olevan lasin havaitaan hehkuvan, minkä saavat aikaan katodista lähtevät elektronit. Ilmiön havaitsi ensimmäisenä vuonna 1869 saksalainen fyysikko Johann Hittorf vuonna 1876 Eugen Goldstein antoi sille nimen katodisäteet (saks. Kathodenstrahlen).
Häiriytymättömät katodisäteet etenevät suoraviivaisesti, mutta niitä voidaan poikkeuttaa sähkö- tai magneettikentän avulla. Tähän perustuu katodisädenäyttö, joka on oskilloskoopin, vidicon-televisiokameran ja kuvaputkinäytön perusosa. Uudet teknologiaratkaisut kuten nestekidenäytöt ovat kuitenkin pääosin syrjäyttäneet katodisädeputkien käytön näissä sovelluksissa.[2]
Katodisäteiden tutkiminen johti elektronien keksimiseen. Vuonna 1897 brittiläinen fyysikko J. J. Thomson osoitti että säteet koostuivat ennen tuntemattomista, negatiivisen varauksen omaavista hiukkasista, jotka myöhemmin saivat nimen elektroni.[3][4]