Mongolien hyökkäykset Eurooppaan
From Wikipedia, the free encyclopedia
Mongolien hyökkäykset Eurooppaan tapahtuivat 1220-luvulta lähtien 1240-luvulle, jolloin ne valloittivat turkkilaiskansojen asuttamat Volga-Bulgarian, Kumanian ja Iranin Alanian osavaltiot Kaukasuksella sekä useita ruhtinaskuntia Itä-Euroopassa. Tämän jälkeen he aloittivat hyökkäyksensä Keski-Eurooppaan käynnistämällä kaksitahoisen hyökkäyksen silloiseen pirstoutuneeseen Puolaan, joka huipentui Liegnitzin taisteluun 9. huhtikuuta 1241 ja Unkarin kuningaskuntaan, joka huipentui Muhin taisteluun 11. huhtikuuta 1241.[1][2]
Mongolien hyökkäykset Eurooppaan | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa mongolien valloitusretkiä | |||||||
Mongolien hyökkäykset Eurooppaan vuosina 1236–1242 | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Tappiot | |||||||
5 % väestöstä, puolet Unkarin väestöstä menehtyi |
|||||||
|
Hyökkäykset käynnistettiin myös Kaukasiaan Georgian kuningaskuntaa sekä tšetšeenejä ja inguuseja vastaan sekä Kaakkois-Eurooppaan Bulgariaa, Kroatiaa ja Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa vastaan. Operaatiot suunnitteli kenraali Subutai, komentaja Batu-kaani sekä sotapäällikkö Qadan (k. n. 1261), Tšingis-kaanin kaksi pojanpoikaa. Heidän valloituksensa alisti suuren osan Itä-Euroopan alueesta Kultaisen ordan valtakunnan alueeksi.[2]
Keskenään taistelevat eurooppalaiset ruhtinaat ymmärsivät, että heidän oli tehtävä yhteistyötä mongolien hyökkäyksen edessä, joten paikallissodat ja konfliktit keskeytyivät osissa Keski-Eurooppaa, mutta niitä jatkettiin mongolien vetäytymisen jälkeen.[3] Ensimmäisten hyökkäysten jälkeen Kultaisen ordan mongolien ryöstelyt ja rangaistusmatkat jatkuivat aina 1200-luvun lopulle asti.[2]
Mongolit, jotka ilmeisesti tulivat tyhjästä ja saivat nopeasti maineen "paholaisen ratsumiehinä", saavuttivat voiton toisensa jälkeen ja pääsivät lopulta jopa Wroclawin kaupunkiin Puolassa. Suuret kaupungit kuten Tbilisi, Kiova ja Vladimir vallattiin ja hävitettiin ja Tonavalle päästyään he ryöstivät Unkarin kaupungit Budan, Pestin ja Esztergomin. Venäläiset tai Euroopan suurvallat eivät pystyneet järjestäytymään riittävästi vastatakseen riittävällä tavalla mongolien käynnistämään viisivaiheiseen hyökkäykseen tai selviytymään heidän nopeasta ratsuväestään, tulta syöksevistä katapulteistaan ja terroritaktiikoistaan. Muu Itä- ja Keski-Eurooppa pelastui vain Ögödei-suurkaanin vuonna 1241 tapahtuneen kuoleman ansiosta, mikä sai mongoliarmeijan vetäytymään.[2]