Binominen nimistö
eliölajien nimeämisjärjestelmä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Binominen nimistö (binominen = kaksiniminen) on eliölajien nimeämisessä yleismaailmallisesti sovellettu ja sovittu käytäntö, jossa kunkin lajin tieteellinen nimi koostuu kahdesta osasta: suvun nimestä ja itse lajia kuvaavasta osasta, lajimääritteestä eli lajiepiteetistä. Esimerkiksi ihmisen tieteellinen nimi on Homo sapiens, jossa Homo tarkoittaa ihmisten sukua ja sapiens on sukuun kuuluvaa lajia määrittävä lajimäärite. Eri suvuissa voi olla samoja lajimääritteitä, kuten esimerkiksi peltokanankaalilla (Barbarea vulgaris) ja kanervalla (Calluna vulgaris), jolloin ne ovat erotettavissa toisistaan erilaisten sukunimien perusteella. Sukunimeä voidaan käyttää yksinään, jolloin se tarkoittaa koko sukua eli kaikkia kyseisen suvun lajeja. Lajimääritettä käytetään vain sukunimen yhteydessä, eikä se yksinään tarkoita mitään lajia. Ihmisen tieteellisen nimen (Homo sapiens) sana sapiens tarkoittaa suoraan suomennettuna viisasta, mutta se ei ole yksin minkään lajin nimi.
Biologisten lajien ja muiden taksonien yleismaailmallisen nimistön tehtävänä on mahdollistaa kielirajat ylittävä yhteisymmärrys sen suhteen, mistä lajista milloinkin on kyse. Nimistön kielenä on perinteisesti latina, ja tieteellisistä nimistä on siksi käytetty myös nimitystä latinalainen nimi. Tieteellinen nimi on kuitenkin oikeampi nimitys, koska usein nimi (tai sen osa) on peräisin kreikan kielestä ja joskus muistakin kielistä, ja muutettu latinalaiseen asuun. Lisäksi nimet eivät aina noudata latinan sanastoa tai kielioppisääntöjä, vaan ovat sovinnaisia.[1]
Binomisen nimistön eli lajeille käytetyn kaksisanaisen tieteellisen nimen otti käyttöön Carl von Linné 1700-luvun puolessavälissä teoksessaan Systema Naturae. Aikaisemmin lajien nimet olivat olleet muodoltaan sekä sanamäärältään vaihtelevia. Binomisten nimien käyttöönoton myötä lajien nimistä tuli muodoltaan samankaltaisia ja tieteellisiä nimiä ei tarvinnut enää kääntää kielestä toiseen.