Doris Hart
yhdysvaltalainen tennispelaaja / From Wikipedia, the free encyclopedia
Doris Jane Hart (20. kesäkuuta 1925 Saint Louis, Missouri – 29. toukokuuta 2015 Coral Gables, Florida[1]) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan 35 Grand Slam -mestaruutta.[2]
Lapsena Hart kärsi vakavasta polvi-infektiosta. Tenniksen pelaaminen alkoi jalan hoitomuotona hänen ollessaan 6-vuotias.[2]
Hart otti ensimmäisen Grand Slam -turnausvoittonsa Wimbledonin nelinpelissä 1947. Ensimmäinen kaksinpelimestaruus tuli 1949 Australian mestaruuskilpailuista. Hän voitti kaksinpelimestaruuden myös Ranskan mestaruuskisoissa 1950 ja 1952, Wimbledonissa 1951 sekä Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa 1954 ja 1955.[2]
Vuonna 1951 Hart voitti Wimbledonissa sekä kaksinpelin, nelinpelin että sekanelinpelin. Kaikki loppuottelut pelattiin saman päivän aikana.[3] Hän otti kolmoisvoiton myös Ranskan mestaruuskilpailuissa 1952 sekä Yhdysvaltain mestaruuskisoissa 1954. Wightman Cup -urallaan vuosina 1946–1955 hän voitti kaikki 14 kaksinpeliotteluaan ja kahdeksan yhdeksästä pelaamastaan nelinpelistä.[2]
Hart voitti uransa aikana kaikkiaan 35 Grand Slam -mestaruutta, ja hän sijoittuu niiden määrässä kaikkien aikojen listalla viidenneksi Louise Broughin kanssa.[2] Mestaruuksista kuusi tuli kaksinpelistä, 14 nelinpelistä ja 15 sekanelinpelistä. Hart on yksi kolmesta naispuolisesta tennispelaajasta, jotka ovat voittaneet kaikki mahdolliset Grand Slam -tittelit (kaksin-, nelin- ja sekanelinpelin) kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Kaksi muuta saavutukseen yltänyttä pelaajaa ovat Margaret Smith Court ja Martina Navrátilová.[4]
Hart lopetti ammattilaisuransa 1955 ja ryhtyi opettamaan tennistä ammatikseen. Hänet valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1969.[2]