Esko Aho
suomalainen poliitikko ja Suomen pääministeri / From Wikipedia, the free encyclopedia
Esko Tapani Aho (s. 20. toukokuuta 1954 Veteli)[1] on suomalainen keskustalainen poliitikko. Hän toimi Suomen pääministerinä vuosina 1991–1995.[2] Kansanedustajana Aho toimi vuosina 1983–2003 ja Keskustan puheenjohtajana vuosina 1990–2002.[3] Aho oli Tarja Halosen vastaehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaalien toisella kierroksella.
Esko Aho | |
---|---|
Esko Aho vuonna 2022. |
|
Suomen pääministeri | |
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995 |
|
Presidentti |
Mauno Koivisto Martti Ahtisaari |
Pääministerin sijainen |
Ilkka Kanerva Pertti Salolainen |
Edeltäjä | Harri Holkeri |
Seuraaja | Paavo Lipponen |
Eduskunnan puhemies | |
4.4.1991–26.4.1991
|
|
Edeltäjä | Kalevi Sorsa |
Seuraaja | Ilkka Suominen (II) |
Kansanedustaja | |
26.3.1983–18.3.2003
|
|
Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. toukokuuta 1954 (ikä 70) Veteli |
Puoliso | Kirsti Hannele Aho (1980–) |
Tiedot | |
Puolue | Keskusta |
Koulutus | valtiotieteen maisteri |
Infobox OK |
Jätettyään politiikan Aho toimi vuodesta 2003 Sitran yliasiamiehenä ja vuodesta 2009 Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana (executive vice president) sekä johtokunnan jäsenenä.[4] Toukokuussa 2012 Aho ilmoitti jättävänsä johtokunnan. Hän siirtyi senior fellow -tehtävään Harvardin yliopiston Kennedy Schooliin.[5] Sen jälkeen hän on työskennellyt East Officen puheenjohtajana ja Venäjällä eri tehtävissä, muun muassa EU:n pakotelistalla olevan Sberbankin hallituksen jäsenenä.[6] Vuonna 2022 Aho ryhtyi hallituksen puheenjohtajaksi suomalaisten yritysten perustamaan China Office -yhtiöön, jonka tarkoitus on parantaa niiden liiketoimintamahdollisuuksia Kiinassa.[7]