Käkisalmen lääni
entinen Ruotsin lääni / From Wikipedia, the free encyclopedia
Käkisalmen lääni (ruots. Kexholms län) eli Käkisalmen Karjala[4] oli Käkisalmen linnan ympärille muodostunut ja sille veroa maksava hallintoalue. Se oli Ruotsin hallinnassa vuosina 1580–1595 ja 1617–1710 ja käsitti Laatokan- ja Pohjois-Karjalan. Vuonna 1721 alue jaettiin kahtia, ja sen eteläosa oli siitä lähtien osa Venäjälle kuulunutta Vanhaa Suomea, kunnes vuodesta 1812 lähtien entinen lääni kokonaisuudessaan oli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Käkisalmen lääni -nimitys liittyy vuosiin 1580–1721, minkä jälkeen alueen historia on osa Vanhan Suomen historiaa. Nykyään entisen Käkisalmen läänin pohjoisosat kuuluvat Suomeen ja eteläosat Venäjään.
Läänin hallintopitäjätselvennä | |
---|---|
1634 | 1721 [1][2][3] |
Käkisalmen eteläinen kihlakunta; "etelälääni" | |
Rautu | Rautu |
Sakkola | Sakkola |
Pyhäjärvi | Pyhäjärvi |
Räisälä | Räisälä |
Käkisalmen pohjoinen kihlakunta; "pohjoislääni" | |
Tiurula | Hiitola |
Kurkijoki | Kurkijoki |
Uukuniemi | Uukuniemi |
Sortavala | Sortavala |
Jaakkima (osia Kurkijoesta, Sortavalasta ja Uukuniemestä) | |
Joukio | Parikkala |
Suistamo | Suistamo |
Impilahti (erotettu Suistamosta) | |
Salmi | Salmi |
Kitee | Kitee |
Pälkjärvi | Pälkjärvi |
Tohmajärvi | Tohmajärvi |
Suojärvi | Suojärvi |
Liperi | Liperi |
Ilomantsi | Ilomantsi |
Pielisjärvi | Pielisjärvi |
Suomen historiallisena maakuntana Käkisalmen lääni nähdään vielä vuonna 1894 Helsingin Senaatintorilla paljastetussa Aleksanteri II:n muistomerkissä, jossa sitä edustaa palavaa linnaa kuvaava vaakuna.