Länsimuuri
pyhä paikka Jerusalemissa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Länsimuuri (hepr. הַכֹּתֶל הַמַּעֲרָבִי, Kotel, arab. حائط البراق, Hā'iṭ al-Burāq), joka tunnetaan myös nimellä Itkumuuri eli Valitusmuuri, on vanha kalkkikivinen muuri Temppelivuoren länsilaidalla Jerusalemissa. Tavallisesti Länsimuuriksi eli Itkumuuriksi nimitetty muuri on vain pieni osa paljon pidemmästä muurista, jota myös kokonaisuudessaan sanotaan Länsimuuriksi. Muurin rakennutti Herodes Suuri vähän ennen ajanlaskun alkua osana Jerusalemin toisen temppelin laajennustöitä. Luonnostaan jyrkkärinteinen Temppelivuori laajennettiin suureksi suorakulmaiseksi tasanteeksi jotta saataisiin lisätilaa varsinaiselle temppelille ja sen lisärakennuksille. Muurin uskotaan olevan temppelin ainoa säilynyt osa. Nykyään se muodostaa rajan Temppelivuoren ja Jerusalemin juutalaiskorttelin välillä.
Länsimuuri | |
---|---|
Länsimuuri |
|
Sijainti | Jerusalem |
Koordinaatit | 31.776667°N, 35.234167°E |
Rakennustyyppi | temppelialueen muuri |
Valmistumisvuosi | 1. vuosisadalla. |
Rakennuttaja | Herodes Suuri |
Julkisivumateriaali | kalkkikivi |
Korkeus | 19 m |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Länsimuuri liittyy Temppelivuoreen, ja sitä pitävät pyhänä paikkana sekä juutalaiset että nykyään myös muslimit. Kun itse Temppelivuori on muslimien hallussa, Länsimuuri on pyhin paikka, jossa juutalaiset voivat rukoilla. Juutalaisille kaikkein pyhin paikka ei kuitenkaan ole itse muuri vaan sen takana oleva temppelialue.
Muuri on ollut juutalaisten rukous- ja pyhiinvaelluspaikkana jo vuosisatojen ajan. Nimi Itkumuuri johtuu siitä, että hurskaat juutalaiset surevat sen luona temppelin hävitystä ääneen valittaen. Varhaisimmat tiedot Länsimuurista kulttipaikkana ovat 1100-luvulta,[1] toisten tietojen mukaan 1500-luvulta.[2] Aikaisemmin, kun pääsy kaupunkiin oli juutalaisilta kielletty, he kokoontuivat Öljymäelle[2] ja Kidronin laaksoon valittamaan temppelin tuhoa. Suunnilleen 1800-luvun puolivälistä lähtien monet juutalaiset yrittivät tuloksetta hankkia oikeuksia muuriin ja sen lähellä oleviin alueisiin. Kun sionistinen liike nousi 1900-luvun alussa, muurista tuli juutalaisten ja muslimien välinen kiistan aihe, sillä jälkimmäiset olivat huolissaan siitä, että muuria voitaisiin käyttää tukemaan juutalaisten vaatimuksia Temppelivuoreen ja siten Jerusalemiin. Muurin luona puhkesi väkivaltaisuuksia, vakavimmat vuonna 1929. Israelin itsenäisyyssodan jälkeen Jerusalemin itäosa, johon sisältyi myös vanhakaupunki kokonaisuudessaan, joutui Jordanian hallintaan. Jordania karkotti juutalaiset Jerusalemin vanhasta kaupungista, myös juutalaiskorttelista. Juutalaisilla ei seuraavien 19 vuoden aikana ollut sinne pääsyä, minkä vuoksi he eivät myöskään voineet rukoilla Länsimuurilla. Tämä kausi päättyi kuuden päivän sodan aikana 10. kesäkuuta 1967, jolloin Israel valloitti Jerusalemin vanhan kaupungin. Kolme päivää valtauksen jälkeen israelilaiset purkivat muurin välittömässä läheisyydessä sijainneen marokkolaiskorttelin voidakseen rakentaa sen edustalle nykyisen laajuisen Länsimuurin aukion.[3] Aukiosta on tullut Israelin kansallisten seremonioiden päänäyttämö.[4]