Omanin historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Omanin historialle on kautta aikojen ollut merkittävää sijainti kansainvälisen kauppaverkoston reitillä, Intian ja Afrikan välissä. Alueen väestö on toiminut kaupan välittäjänä, joka on tuonut alueen asukkaille lisätulonlähteen. Toisaalta riippuvuus muiden siviilisaatioiden varallisuudesta on vaikuttanut suoraan Omanin alueen asukkaiden elintasoon.[1][2] Keskeinen sijainti merikaupan keskuksena on houkuttanut alueelle myös vieraita valloittajia.[3]
Islamin suuntauksista Oman on ollut kautta historiansa ibadilaisuuden keskus. Omanin alueelle syntyi ensimmäinen ibadilainen imamaatti 700-luvulla. Omanin imamaatti kykeni yhdistämään alueen heimot yhteisen hallinnon alle.[4]
Eurooppalaisista alueelle saapuivat ensin portugalilaiset 1500-luvulla. Eurooppalaisten keskinäisessä kilpailussa Intiaan suuntautuvassa kaupassa, pääsivät voitolle britit ja portugalilaiset ajettiin pois Omanin alueelta. Omanilaiset osallistuivat portugalilaisten karkottamiseen Masqatista ja Sansibarin saarelta, minkä myötä Sansibar jäi Omanin haltuun. Sansibarin hallinnan myötä Oman kohosi merkittäväksi merivallaksi.[5][6] Alueen voimakkaimmaksi sotilaalliseksi ja taloudelliseksi mahdiksi nousi Britannia, jonka kanssa Oman solmi kauppasopimuksen 1800-luvulla.[7] Britit antoivat Omanin sulttaanille myös sotilaallista tukea kapinoiden tukahduttamiseksi, mikä sitoi Omanin tiukemmin Brittiläiseen imperiumiin.[8]
Omanin katsotaan itsenäistyneen 1970, jolloin Dhofarin kapinasta aiheutunut vallankumous nosti valtaan sulttaani Qabus ibn Said Al Saidin.[9][10] Hänen aikanaan Oman kehittyi öljyvaltioksi, mistä saadut tulot ovat nostaneet kansan elintasoa.[11][12]