Pjotr Stolypin
venäläinen poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Pjotr Arkadjevitš Stolypin (ven. Пётр Арка́дьевич Столы́пин; 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1862 Dresden, Saksin kuningaskunta – 18. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1911 Kiova, Venäjän keisarikunta)[1] oli venäläinen konservatiivinen valtiomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan, suuresta maatalousuudistuksestaan eli niin sanotusta Stolypinin reformista ja Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta. Hänet salamurhattiin kesken virkakauden.
Pjotr Stolypin | |
---|---|
Пётр Столыпин | |
Venäjän keisarikunnan pääministeri | |
21. heinäkuuta 1906 – 18. syyskuuta 1911
|
|
Edeltäjä | Ivan Goremykin |
Seuraaja | Vladimir Kokovtsov |
Venäjän keisarikunnan sisäministeri | |
9. toukokuuta 1906 – 18. syyskuuta 1911
|
|
Edeltäjä | Pjotr Durnovo |
Seuraaja | Aleksandr Makarov |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. huhtikuuta 1862 Dresden, Saksin kuningaskunta |
Kuollut | 18. syyskuuta 1911 (49 vuotta) Kiova, Venäjän keisarikunta |
Puoliso | Olga Neidgardt (1884→) |
Infobox OK |
Stolypinin on sanottu tehneen viimeisen yrityksen uudistaa perinpohjaisesti keisarillisen Venäjän poliittinen järjestelmä, yhteiskunta ja talous ennen vuoden 1917 Venäjän vallankumousta. Hän toteutti uudistuksensa pääosin erilaisilla poikkeuslaeilla ja hallinnollisilla määräyksillä, ja kavensi vuonna 1907 äänioikeutta tavalla, jota pidettiin vallankaappauksena.[2] Lisäksi hän tukahdutti avoimen opposition, teloitutti vastustajiaan ja lakkautti sanomalehtiä.[3]