Porvoon historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Porvoon historia alkaa kirjoitettuna Porvoonjoen suiston vanhasta kauppapaikasta vuodesta 1351, jolloin Porvoon pitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran.[1] Kaupunkina Porvoo mainitaan ensi kertaa vuonna 1387. Varhaisimpina aikoina pitäjään ovat kuuluneet myös nykyiset Askola, Pornainen ja Pukkila. Ruotsalaisasutuksen tiedetään saapuneen alueelle 1200-luvulla, kun kruunu suosi viljelijöiden siirtymistä Uudellemaalle[2].
Suomeen perustettiin keskiajalla kuusi kaupunkia, joista Turun jälkeen ensimmäisinä Porvoo sekä Ulvila, joka kuitenkin myöhemmin menetti kaupunkioikeutensa pitkäksi aikaa. Porvoo sai nimensä Porvoonjoen lähellä sijainneen Ison Linnanmäen linnoituksen ruotsinkielisen nimen Borgå perusteella (borg = linna, å = joki).[2][3][4][5] Ensimmäinen tieto Porvoonjoen ylittävästä sillasta on vuodelta 1421.[6][7] Porvoo joutui luopumaan kaupunkioikeuksista pariinkin otteeseen, kun Ruotsi halusi 1500-luvulla eri syistä siirtää asutusta Santahaminaan ja nykyisen Helsingin seudulle. Ruotsin suurvalta-aikana Porvoolla oli jonkin aikaa jopa tapulioikeudet, mutta jatkuvat sodat muun muassa Venäjän kanssa hankaloittivat elämää ja toivat välillä pakolaisaaltojakin. Käsityö ja manufaktuuri kehittyivät merenkulun ohella 1700-luvulla. Kaupunki paloi vuonna 1760. Venäjän vallattua Suomen keisari Aleksanteri I järjesti Porvoon valtiopäivät, mistä voi katsoa Suomen valtion saaneen alkunsa. Rautatie tuli kaupunkiin 1870-luvulla, ja Suomen itsenäistyttyä on suomenkielisen väestön osuus noussut kaupungissa huomattavasti.