Ampuminen
teloitustapa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Teloittaminen ampumalla tarkoittaa tuliasein toimeenpantua kuolemanrangaistusta. Kaikki armeijat ovat käyttäneet tätä menetelmää sekä sotilasrikoksista tuomittujen teloittamiseen että kurinpitokeinona, ja monissa maissa myös siviilirikoksista tuomitut on teloitettu ampumalla. Teloituksia on tehnyt muun muassa usean ampujan teloitusryhmä kiväärein tai yksi pyöveli pistoolilla tai revolverilla. Joukkoteloituksissa on saatettu käyttää konekivääriä tai muita konetuliaseita.
Tuliaseiden kehittyessä ampumalla teloittaminen yleistyi. Vaivattomuutensa vuoksi se usein ohitti suosiossa hirttämisen ja mestauksen. Jo ennen sitä roomalaiset, viikingit ja keskiajan armeijat käyttivät teloituksiin jousia tai varsijousia teloitusryhmän tapaan. Pyhä Sebastianus kuvataan nuolten lävistämänä ja paaluun sidottuna: roomalaiset teloittivat hänet ampumalla jousin. Keisari Napoleon I:n mielestä teloitusryhmän suorittama yhteislaukaus oli ainoa nopea ja inhimillinen teloitustapa.
Teloitusryhmäksi kutsutaan sotureita tai sotilaita, jotka käskystä tähtäävät ja ampuvat teloitettavaa kuolettavasti. Ampumateloituskäytännöt vaihtelevat maittain: useimmissa maissa kertalaukeavilla tai pulttilukkoisilla kivääreillä aseistettuja teloitusryhmän jäseniä on 6–12 yhtä ammuttavaa kohti, ja varsinaisen teloituksen jälkeen ryhmän komentaja ampuu teloitetun päähän varmistuslaukauksen pistoolilla tai kiväärillä.
Ensimmäiseen maailmansotaan asti ampumalla teloittamista käytettiin kurinpitorangaistuksena: erilaatuisiin rikkomuksiin syyllistyneitä sotilaita määrättiin toimimaan sekä teloittajina että hautaamaan teloitetut, koska tämän katsottiin olevan ruoskimista tehokkaamman rangaistuksen. Espanjan sisällissodassa teloitustehtävä siirrettiin sotilaspoliisille; teloitettujen hautaaminen oli edelleen kurinpitorangaistus.
Joissakin maissa ampumalla teloitettavat sidotaan paaluihin, toisissa tuoleihin. Joskus ammuttavat komennetaan seisomaan muurin eteen tai aukealle paikalle. Useimmiten teloitettavan sydämen kohdalle maalataan tai kiinnitetään merkki, johon teloitusryhmä tähtää aseensa. Teloitettava kuolee välittömästi luotien osuman aiheuttamaan šokkiin ja voimakkaaseen verenvuotoon.
Neuvostoliitossa 1930-luvulla teloitettiin vankeja sisätiloissa ampumalla niskaan luodin asemesta kääritty, sulaan steariiniin kastettu pahvitumppi; näin ei aiheutunut kimmokkeita, ja tila oli helpompi pitää siistinä.lähde?
Joukkoteloituksissa on käytetty konekiväärejä; teloitettavat on tällöin asetettu riviin kuopan reunalle, ja tämän jälkeen ammuttu sarja pitkin riviä.
Kiinassa teloitettavan niskaan ammutaan yleensä kosketuslaukaus rynnäkkökiväärillä.
Ampumalla teloittaminen on tällä hetkellä (2006) yleisin teloitusmenetelmä. Yhdysvalloissa sitä käytetään toissijaisena menetelmänä Idahon ja Oklahoman osavaltioissa. Yhdysvalloissa viisihenkinen, vapaaehtoisista poliiseista kasaantuva ryhmä ampuu kivääreillä syytettyä. Yhden kivääriin on ladattu paukkupatruuna, jottei kukaan saisi tietää, kuka ampui kuolettavan laukauksen.[1]