Daodejing
taolaisuuden keskeinen, Laotsen kirjoittama, kirja / From Wikipedia, the free encyclopedia
Daodejing (道德經 pinyin: Dàodéjīng; Wade-Giles: Tao te ching) , ”Tien (dao) ja hyveen (de) klassikko (jing)”, on Laozin kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos, joka on tunnetuin taolaisuuden kirjoituksista. Alun perin kirja tunnettiin nimellä Laozi tekijänsä mukaan. Se jaetaan osiin Dao ja De. Varhaisimmassa Mawangduista (馬王堆) löydetyssä Daodejingissä osat ovat toisin päin.
Tao-te-king | |
---|---|
道德經 | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Laozi |
Kieli | kiina |
Genre | filosofia |
Suomennos | |
Suomentaja | Pekka Ervast |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Kirja kuvaa daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla, ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa daon kanssa. Dao on ikään kuin tapa millä asiat ikuisesti toimivat. Wu wei on keskeinen käsite daossa, se merkitsee teotonta toimintaa. Vaikkei mitään tehdä, ei silti mitään jää tekemättä, sillä aineeton ei-olevainen ikuisesti toimii ja synnyttää, eikä sitä aineettomuutensa vuoksi mikään voi vaurioittaa tai hävittää. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta.
Suomalaisten taolaisuuden tuntijoiden Pertti ja Kai Niemisen mukaan kirja on ollut tärkeä kautta vuosisatojen, ja siihen on voitu palata kun taolaisuus on sekoittunut kansanuskontoihin ja saanut aikaan rappeutuneen vulgaaritaolaisuuden.[1]