Elektronikonfiguraatio
From Wikipedia, the free encyclopedia
Elektronikonfiguraatiolla eli elektronirakenteella kuvataan elektronien sijoittumista atomiorbitaaleille kasvavan energian mukaisessa järjestyksessä.
Elektronikonfiguraation kirjoittamisessa noudatetaan molekyylien minimienergiaperiaatetta, jota voidaan havainnollistaa kuvan muistisäännöllä (joka on approksimaatio, ei aivan tarkka)[1]. Esimerkiksi bromiatomin elektronikonfiguraatio on 1s22s22p63s23p64s23d104p5, jossa elektronien määrät on ilmoitettu orbitaalin tunnuskirjaimen yläindekseinä.
Elektronikonfiguraation kirjoittamisessa noudatetaan minimienergiaperiaatetta, Paulin kieltosääntöä ja Hundin sääntöä.
Elektronikonfiguraatio, jossa jokainen orbitaali olisi täynnä, kirjoitettaisiin
1s2 | 2s2 | 2p6 | 3s2 | 3p6 | 4s2 | 3d10 | 4p6 | 5s2 | 4d10 | 5p6 | 6s2 | 4f14 | 5d10 | 6p6 | 7s2 | 5f14 | 6d10 | 7p6 |
Tämä on oganessonin, järjestysluvultaan suurimman tunnetun alkuaineen, elektronikonfiguraatio.[2]
Elektronikonfiguraation kirjoitusasua voi lyhentää käyttämällä jalokaasujen elektronikonfiguraatiota lähtökohtana. Alla klooriatomin elektronikonfiguratio kokonaisuudessaan sekä lyhennettynä.
1s2 | 2s2 | 2p6 | 3s2 | 3p5 |
[Ne] | 3s2 | 3p5 |