Ensyklopedismi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Ensyklopedismi on käsite, jolla tarkoitetaan laaja-alaista oppimista tai tietoperustaa. Se tarkoittaa myös tietoa, joka esitetään ensyklopedisessa muodossa.[1][2][3][4] Siinä ei pyritä kirjoittamaan sillä tavalla, että vastataan lukijan odotuksiin.[5]
Ensyklopedismi oli ominainen piirre Bysantissa ja he säilyttivät paljon antiikin ajan tietoa filosofiasta, matematiikasta ja tähtitieteestä. Etenkin noin Theodoros II Laskariksen hallituskaudelta alkaen 1254 Bysantissa alkoi toinen Bysantin renessanssi, jota joskus kutsutaan Palaiologosten renessanssiksi. Tuolloin virvoitettiin antiikin perintöä. Bysantin asukkaat Italiassa levittivät tietonsa vähälukuisille italialaisille oppineille ja kreikkalaisille. Tällä tavoin Bysantin oppineisuus selvisi paljon pidempään kuin itse imperiumi.[6][7]
Renessanssin aikaan koulutuksessa ja tieteessä pyrittiin ensyklopedisoimaan niitä eli systematisoimaan kyseisiä aloja. Samaan tapaan myös koulutusta itsessään pyrittiin korjaamaan tekemällä perusteellista sääntelyä alalle.[8] Pietro Paolo Vergerio (1370–1444) teoksessaan De ingenuis moribus et liberalibus hahmotteli humanistisen koulutuksen pääpiirteitä. Siinä painotettiin puhe ja kirjoitustaitoa, historiaa ja filosofiaa, mutta se sisälsi myös tieteitä, kuten matematiikkaa tähtitiedettä, luonnontieteitä, lääketiedettä, lakiopintoja, metafysiikkaa ja teologiaa. Jälkimmäisiä ei opiskeltu perusteellisesti; humanismi oli luonteeltansa ensyklopedismia vastaan, mutta se toi esiin aineiden väliset suhteet ja salli opiskelijoiden tietää monista eri asioista ennen kuin he päättivät erikoistumisalastansa.[9]
Pedagogiikassa ensyklopedismi voi tarkoittaa esimerkiksi laajan kirjon sisältävää opetussuunnitelmaa eri elämän aloilta.[10]