Gallipolin taistelu
ensimmäisen maailmansodan taistelu / From Wikipedia, the free encyclopedia
Gallipolin taistelu käytiin ensimmäisessä maailmansodassa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan sekä Osmanien valtakunnan välillä 19. helmikuuta 1915 – 9. tammikuuta 1916. Taistelu jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa ympärysvaltojen laivasto yritti tunkeutua Dardanellien salmen läpi Osmanien valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin. Toisessa vaiheessa brittiläis-ranskalainen siirtoarmeija nousi maihin Gallipolin niemimaalla tavoitteenaan miehittää Dardanellien rannikko ja taata laivaston turvallinen pääsy Marmaranmerelle. Kumpikin operaatio epäonnistui, ja lähes 11 kuukautta kestäneiden taistelujen jälkeen ympärysvallat joutuivat vetäytymään Gallipolista.
Gallipolin taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa ensimmäistä maailmansotaa | |||||||
Gallipolin taistelun aikana otettuja valokuvia. Ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle: Mustafa Kemal (ensimmäinen vasemmalta) ja muita osmaniupseereja; ympärysvaltojen sotalaivoja; brittijoukkojen sillanpääasema Gallipolin niemimaan eteläkärjessä; osmanisotilaita juoksuhaudassa; ympärysvaltojen asemia. | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Ympärysvallat |
Keskusvallat | ||||||
Komentajat | |||||||
Ian Hamilton |
Enver pašša | ||||||
Vahvuudet | |||||||
315 500[lower-alpha 1] | |||||||
Tappiot | |||||||
Brittiläinen imperiumi |
Osmanien valtakunta | ||||||
|
Taistelun taustalla oli ympärysvaltojen halu tukea niiden liittolaista Venäjää, pakottaa Osmanien valtakunta pois sodasta ja avata huoltoreitti Välimereltä Mustallemerelle. Alusta lähtien operaatio kärsi huonosta suunnittelusta, hitaasta etenemisestä ja kyvyttömyydestä hyödyntää meri- ja maataistelujen aikana yllättäen tarjoutuneita tilaisuuksia. Ympärysvallat aliarvioivat osmanien taistelutahdon ja -taidot pahoin. Osmanit hyötyivät myös liittolaisensa Saksan tuesta sekä Gallipolin rosoisesta maastosta, joka tekee maihinnousu- ja hyökkäysoperaatioista vaikeita. Ympärysvaltojen suurimpia vahvuuksia olivat tehokkaampi huolto, parempi kalusto sekä vahva laivasto, joka kykeni tykkitulellaan tuhoamaan osmanien asemia. Ympärysvallat eivät kuitenkaan kyenneet nopeaan läpimurtoon, ja taistelu jumiutui kuluttavaksi asemasodaksi.
Gallipolin taisteluun osallistui lähes miljoona ympärys- ja keskusvaltojen sotilasta. Kumpikin osapuoli menetti noin neljännesmiljoona miestä kuolleina, haavoittuneina, kadonneina ja sairastuneina. Ympärysvallat menettivät myös suuren määrän taistelulaivoja ja pienempiä sota-aluksia, jotka enimmäkseen tosin olivat vanhentunutta kalustoa. Osmaneille Gallipolin taistelu oli odottamaton voitto, joka nosti valtakunnan arvovaltaa ja antoi sen asevoimille kokemusta nykyaikaisesta sodankäynnistä. Osmanien menestys vaikutti myös Bulgarian päätökseen liittyä sotaan keskusvaltojen puolella. Gallipolissa palvelleesta everstiluutnatti Mustafa Kemalista tuli sodan jälkeen itsenäisen Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti.
Ympärysvalloille tappio taantuvaa Lähi-idän valtiota vastaan oli nöyryytys, joka sai ne vaikuttamaan sotilaallisesti kyvyttömiltä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tappio johti hallituskriisiin ja laivastoministeri Winston Churchillin eroon. Dardanellien salmi pysyi ympärysvaltojen laivaliikenteeltä suljettuna ensimmäisen maailmansodan loppuun asti, mikä osaltaan vaikutti Venäjän sotakoneiston romahdukseen vuoden 1916 lopulla.