Hypetraali
antiikin kreikkalainen temppelityyppi / From Wikipedia, the free encyclopedia
Hypetraali (m.kreik. ὕπαιθρον, hypaithron < ὑπαίθριος, hypaithrios, ’taivasalla oleva’; lat. hypaethrus) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa temppelien tyyppi, jossa temppelin naoksessa eli ydinrakennuksessa ei ollut kattoa. Katto saattoi joko puuttua kokonaan tai olla ainakin osittain avoin.[1][2][3][4][5]
Hypetraalia edustavat muun muassa Didyman Apollonin temppeli,[6] Efesoksen Artemiin temppeli[6] ja Selinuksen niin kutsuttu Temppeli G,[7] ja mahdollisesti myös Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeli.