James Franck
From Wikipedia, the free encyclopedia
James Franck (26. elokuuta 1882 – 21. toukokuuta 1964)[1] oli saksalainen fyysikko.
Pikafaktoja Henkilötiedot, Koulutus ja ura ...
Henkilötiedot | |
---|---|
Syntynyt | 26. elokuuta 1882 Hampuri, Saksa |
Kuollut | 21. toukokuuta 1964 (81 vuotta) Göttingen, Saksa |
Kansalaisuus | saksalainen, yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Heidelbergin yliopisto Berliinin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Emil Gabriel Warburg |
Instituutti |
Berliinin yliopisto Göttingenin yliopisto Johns Hopkinsin yliopisto Chicagon yliopisto |
Oppilaat | Wilhelm Hanle |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt |
Franck-Condon periaate Franckin ja Hertzin koe |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (1925) |
Infobox OK |
Sulje
Franck sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1925 yhdessä Gustav Ludwig Hertzin kanssa.[2] Heidän tutkimuksensa käsitteli kaasun läpi kulkeviä elektroneja. Franckin ja Hertzin kokeena tunnettava koe tuki Bohrin atomimallia. Mallin mukaan elektronit kiertävät atomin ydintä tietyillä diskreeteillä energioilla eli elektronien radat ovat kvantittuneet.
Franck oli juutalaista sukua ja muutti Yhdysvaltoihin kansallissosialistien noustua valtaan synnyinmaassaan.[3][4] Hän oli vuodesta 1946 naimisissa fyysikko Hertha Sponerin kanssa.[5]