Juutalaisuuden vaikutus islamiin
From Wikipedia, the free encyclopedia
Juutalaisuuden vaikutus islamiin ilmenee juutalaisuudesta peräisin olevien aiheiden runsautena sekä Koraanissa että islamilaisessa teologiassa ja lainsäädännössä. Kun islam syntyi varhaiskeskiajalla Lähi-idässä, alueen valtauskontoja olivat itäinen kristinusko, juutalaisuus ja Persiassa zarathustralaisuus. Islamin saamat vaikutteet juutalaisuudesta suodattuivat pääosin kristinuskon kautta, mutta lainoja on paljon myös suoraan juutalaisista lähteistä ja varsinkin samarialaisuudesta, joka aikaisemmin oli nykyistä mahtavampi suuntaus.
Koraani sisältää etenkin juutalaisesta kirjallisuudesta saatuja aineksia. Näihin Koraanin lähteisiin kuuluivat viiden Mooseksen kirjan lisäksi muun muassa Talmud, mišna ja halakha. Yhtäläisyydet eivät kuitenkaan jää Koraaniin. Myös perimätiedon pohjalta kehittynyt islamilainen teologia sisältää samankaltaisuuksia juutalaisuuden kanssa.[1] Erityisen silmiinpistävä on profeetta Muhammedin asema. Islam kohotti Muhammedin kolmeen huomattavaa rooliin: valtionjohtajaksi, uskonnon perustajaksi ja lainsäätäjäksi. Näissä kolmessa roolissa kertomus Muhammedista seurasi täsmällisesti Mooseksen antamaa esikuvaa.
Muslimit eivät itse hyväksy käsitystä, että islam olisi kehittynyt juutalaisuudesta tai kristinuskosta. Yhtäläisyydet selitetään sillä, että islam päinvastoin on uskonnoista alkuperäisin, ja juutalaisuus ja kristinusko ovat sen myöhemmin kehittyneitä muunnelmia. Väite on kuitenkin enemmänkin uskontoon kuuluva oppi kuin tieteellinen teoria, eikä sitä varsinaisesti ole pyritty todistamaan oikeaksi.[2][3]
Juutalaisvaikutteiden runsautta Koraanissa on perinteisen islamologian piirissä selitetty sillä, että profeetta Muhammed sai oppia ja vaikutteita Mekassa asuneilta kristityiltä ja juutalaisilta.[4] Jotkut tutkijat ovat hylänneet kertomuksen Mekasta ja Muhammedista ja katsovat sen sijaan, että islam alkoi kehittyä itäisenä kristillisenä lahkona jossakin Arabian niemimaan ulkopuolella.[5]