Kansainvälinen humanitaarinen oikeus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (ennen sodan oikeussäännöt) on yksi kansainvälisen oikeuden osa-alue, joka säätelee sodankäyntiä. Se säätelee sodassa tapahtuvaa voimankäyttöä ja sen rajoja, menetelmiä ja kohteita. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ulkopuolelle jää voimankäytön oikeutus ja voimankäyttöön ryhtymistä rajoittavat oikeussäännöt. Se siis säätelee vain jo alkanutta sodankäyntiä, ei sodankäynnin aloittamista. Pelkistäen se käsittelee valtioiden välisiä sotia ja vain vähäisessä määrin valtioiden sisäisiä sisällissotia tai näitä alempitasoisia väkivaltaisuuksia.[1][2]
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus jaetaan kahteen osaan: valtioiden välisten sotien oikeussäännöt ja valtion sisäisen sodan oikeussäännöt. On ehdotettu, että jaottelusta luovuttaisiin ja siirryttäisiin vain yhteen oikeussäännöstöön, mutta toistaiseksi tämä ei ole mahdollista kansainvälispoliittisista syistä. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus määrittelee sodan oikeudellisessa mielessä, ja oikeudellisessa mielessä on olemassa vain yksi sodan muoto ja taso.[2]
Humanitaarisen oikeuden perusedellytys on ollut vastapuolen tunnustaminen ihmisyhteisöksi. Sotaa ja konflikteja on pyritty säätelemään tuhansia vuosia muun muassa lainsäädännön, moraaliohjeiden, uskonnollisten määräysten ja ritarillisten käsitysten kautta. Oikeuden muotoutumiseen ovat vaikuttaneet myös esimerkiksi taloudelliset syyt, jolloin sodan vahingot ovat säilyneet vähäisempinä[3].
Suomen Punaisen Ristin alaisuudessa kokoontuu humanitaarisen oikeuden vapaaehtoistoiminnan ryhmiä useilla paikkakunnilla Suomessa.[4]