Karbalan taistelu
vuonna 680 käyty taistelu islamilaisen perinteen mukaan / From Wikipedia, the free encyclopedia
Karbalan taistelu tai Karbalan murhenäytelmä tapahtui islamilaisen historiankirjoituksen mukaan 10. lokakuuta 680 Karbalan kaupungissa, joka sijaitsee nykyisessä Irakissa. Vastakkain olivat umaijadit johtajanaan Jazid I ja toisella puolella Husain ibn Alin, Muhammadin tyttärenpojan, joukot kannattajineen. Taistelun tuloksena Husain surmattiin yhdessä noin seitsemänkymmenen sukulaisen ja kannattajan kanssa.[2][1]
Kertomus Karbalan taistelusta korostaa Husainin marttyyriutta ja erilaisia kärsimyksiä. Vastapuolen joukot estivät Husainin seurueelta pääsyn Eufrat-virran äärelle, minkä takia he kärsivät kolme päivää janoa. Erityisesti muistellaan Husainin 6 kk ikäisen lapsen surmaamista. Hän istui isänsä sylissä, kun vihollisen nuoli tappoi hänet. Husainin oma kuolema kuvataan monivaiheisesti ja pieniä yksityiskohtia myöten.
Šiialaisuudessa Karbalan taistelu ja Husainin marttyyrikuolema nähdään maailmanhistorian taitekohtana. Kaikki historian tapahtumat tähtäsivät tähän marttyyrikuolemaan ja Husainin veri tulee tahrimaan koko loppuhistorian. Jumala kertoi tapahtumasta jo aikaisemmin islamin profeetoille ja he olivat kaikki surreet Husainin marttyyrikuolemaa.[2]
Šiialaisuudessa Husainille on varattu syntien lunastajan rooli – eräänlainen vastine kristinuskon Jeesukselle. Yksikin Husainin marttyyrikuolemasta vuodatettu kyynel varjelee muslimia Helvetin tulelta.[2]
Karbalan murhenäytelmän muisteleminen on toistuva, vuoden tärkein tapahtuma šiialaisille. Kymmenen päivää kestävää sureminen huipentuu viimeisen päivän ashura-juhlaan. Šiialaiset muistelevat tapahtumaa kulkuein, suruliputuksin ja marttyyrinäytelmin.[2] Iranissa juhla ulottuu usealle päivälle, ja siihen liittyy taistelua koskevien runsaiden perimätietojen kertominen jälkipolville pienissä kodikkaissa illanvietoissa, joita varakkaat kansalaiset tarjoavat naapuristolleen. Ilmaista ruokatarjoilua (nazri) on järjestetty myös kaduille ja moskeijoihin. [3] Yksi päivä omistetaan naisten kärsimyksien muistelemiseen.