Kolligatiivinen ominaisuus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kolligatiivinen ominaisuus on liuokseen liuenneen aineen konsentraatiosta, mutta ei liuenneen aineen kemiallisesta koostumuksesta riippuva ominaisuus. Termin määritteli Wilhelm Ostwald vuonna 1891, ja se pätee parhaiten hyvin laimeille liuoksille. Liuennut aine muuttaa liuoksen entropiaa, minkä vuoksi liuoksen ominaisuudet poikkeavat puhtaan liuottimen ominaisuuksista. Kolligatiivisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi höyrynpaineen alenema, sulamispisteen alenema, kiehumispisteen kohoama ja osmoottinen paine. Kolligatiivisten ominaisuuksien mittaamista voidaan käyttää esimerkiksi polymeerien moolimassan määrittämiseen.[1][2][3][4]