Lissabonin maailmannäyttely
From Wikipedia, the free encyclopedia
Lissabonin vuoden 1998 maailmannäyttely eli EXPO '98 (port. Exposição Internacional de Lisboa de 1998) oli Lissabonissa 22. toukokuuta 1998 – 30. syyskuuta 1998 järjestetty maailmannäyttely. Tiukimman määritelmän mukaan Lissabonissa ei ollut oikea maailmannäyttely, vaan välivuonna järjestettävä teemanäyttely, sillä maailmannäyttelyjen väli tuli olla kahdeksan vuotta.[1] Näyttelyn teemana on "Valtameret, perintö tulevaisuudelle" port. Os oceanos: um património para o futuro. Näyttely sijaitsi 50 hehtaarin suuruisella alueella Lissabonin kaupungin itärajalla Olivaisin alueella, Tajo-joen varrella. Useat paviljongit rakennettiin niin, että niillä oli käyttöä maailmannäyttelyn jälkeenkin. Näytteilleasettajia oli 143 kansakuntaa ja 14 kansainvälistä organisaatiota. Maailmannäyttelyn kävijämäärä oli lähes 11 miljoonaa.
Ajatus maailmannäyttelystä Portugalissa syntyi toimittaja António Mega Ferreiran ja poliitikko Vasco Graça Mouran ajatuksista. Molemmat työskentelivät komissiossa, joka suunnitteli Portugalin löytöretkien 500-vuotisjuhlaa vuodelle 1998. Portugalilainen löytöretkeilijä Vasco da Gama löysi juuri 500 vuotta aiemmin meritien Intiaan. Kun Aníbal Cavaco Silvan johtama hallitus antoi maailmannäyttelyajatukselle hyväksyntänsä, Mega Ferreiran johdolla laadittiin Lissabonin hakemus Bureau International des Expositions (BIE) -hakukomitealle. Portugalin silloinen ulkoministeri João de Deus Pinheiro esitteli hankemuksen 9. maaliskuuta 1990. Kilpailu käytiin viime vaiheessa Kanadan Toronton ja Lissabonin välillä voiton päätyessä maailmannäyttelypaiksta Lissabonin hyväksi.[1] Maailmannäyttelyn varmistuttua perustettiin valtionyhtiö Parque Expo SA, joka vastasi maailmannäyttelyn täydellisestä järjestämisestä. Hallituksen puolella hanketta valvoi alun perin EU-komissaarinakin toiminut António Cardoso e Cunha. Vuoden 1995 parlamenttivaalien jälkeen hänet korvasi José de Melo Torres Campos. Maailmannäyttelyhanke nähtiin tukevan Portugalin integroitumista Euroopan talous- ja rahaliittoon, jossa Portugali halusi olla matkassa. Näyttelystä vastaava pääministeri António Costa totesikin, että "nyt maan on aika muuttaa vanha alistunut käsitys Portugalista". Silloinen ulkoministeri António Guterres totesi saman asian hieman toisin sanoin "joskus me tarvitsemme hiukan ulkopuolista potkua". Portugali hyväksyttiinkin pari viikkoa ennen maailmannäyttelyn avajaisia yhtenä EU-maana rahaliittoon.[2], [3]
Maailmannäyttelyn järjestely Lissabonissa vaati suuria panostuksia infrastruktuuriin mm. liikenteeseen. Vasco da Gama -silta (port. Ponte Vasco da Gama) rakennettiin vuosina 1995-1998 maailmannäyttelyä varten Huhtikuun 25. päivän sillan (port. Ponte 25 de Abril) ja muun Lissabonin infrastruktuurin vapauttamiseksi pohjois-etelä-liikenteestä. Maailmannäyttely-alueen ohitse ja lentokentälle pääsi suoraan uuden Vasco da Gama -sillan kautta. Alueelle rakennettiin uusi kaukoliikenteen rautatieasema Gare do Oriente ja uusi metrolinja (port. Linha Vermelha), joka yhdisti messukeskuksen näyttelyalueet. Maailmannäyttelualue nimettiin myöhemmin Parque das Nações-nimiseksi eli Kansakuntien puistoksi. Se sisälsi Oceanariumin, joka on suurimpia eurooppalaisakvaarioita suunnittelijanaan arkkitehti Peter Chermayeff ja Utopia-paviljongin (port. Pavilhão da Utopia, nykyinen Altice Arena) suunnittelijanaan arkkitehti Regino Cruz).[3]
Maailmannäyttelyn aikana YK ja sen alainen maailmanjärjestö UNESCO järjestivät useita näyttelyn valtameriteemaan liittyviä seminaareja ja muita tapahtumia.[4]