Mikojan MiG-29
neuvostoliittolainen hävittäjä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Mikojan MiG-29 (ven. МиГ-29, Nato-raportointinimi Fulcrum, "tukipiste") on vuonna 1983 Neuvostoliiton palvelukseen astunut Mikojan-Gurevitšin valmistama hävittäjä, josta on tuotettu monia versioita.
Mikojan MiG-29 | |
---|---|
Slovakian ilmavoimien MiG-29AS |
|
Tyyppi | hävittäjä |
Alkuperämaa |
Neuvostoliitto Venäjä |
Valmistaja | Mikojan |
Ensilento | 6. lokakuuta 1977 |
Esitelty | heinäkuu 1983 |
Tila | käytössä |
Pääkäyttäjät |
Venäjän ilmavoimat Intian ilmavoimat Puolan ilmavoimat Ukrainan ilmavoimat Syyrian ilmavoimat |
Valmistusmäärä | 1 600+[1] |
Valmistusvuodet | 1982– |
Yksikköhinta |
11 milj. USD (MiG-29B, 1984, 1999)[2][3] 29 milj. USD (2009)[4][5] |
Muunnelmat | Mikojan MiG-35 |
Infobox OK |
MiG-29:n suunnittelu alkoi Neuvostoliiton saatua 1969 tietoja Yhdysvaltain F-X-ohjelmasta, jonka tuloksena syntyi F-15 Eagle. Sen tarkoituksena oli korvata Yhdysvaltain F-4 Phantom II:ta vastannut MiG-23 ja pystyä ilmasodassa antamaan vastasuorituskykyä Phantomista kehittyneemmille sotilaskoneille, F-16:lle ja F-18 Hornetille. Ensimmäinen ”kehittynyt rintamahävittäjä” -ohjelma (ven. perspektivnyi frontovoi istrebitel – PFI) osoittautui liian kalliiksi ja se jaettiin kevyen ja raskaan hävittäjän kehityssuunnitelmiin, samoin kuin Yhdysvalloissa oli tehty F-16- ja YF-17-ohjelmissa. Raskaan hävittäjän kehitystyön sai Suhoi ja kevythävittäjä säilyi Mikojanin projektina.
Ensilentonsa ”tuote 9” -prototyyppi lensi 6. lokakuuta 1977. Yhdysvaltain tiedustelusatelliitit havaitsivat sen saman vuoden aikana. Koneen sarjatuotanto alkoi MiG-29B-mallista 1982 Moskovassa ja se otettiin käyttöön Neuvostoliiton ilmavoimissa elokuussa 1983. MiG-29:a varusti lähinnä etulinjan ilmapuolustusta, kun raskas Su-27 tarkoitettiin torjumaan esim. jäämerellä Pohjoisnavan yli hyökkääviä pommikoneita. MiG-29 tavoitteena oli toimia huonoiltakin kiitoteiltä suojaamaan hyökkäävien maavoimien sotilasajoneuvoja tukien etenevien joukkoja ja ilmasodan maataistelukoneita. Kestävien laskutelineiden ja lentokoneen voimalaitteen ilmanoton vahvan suojauksen tarkoituksena oli varmistaa lentokoneen tekninen toimintakyky vihollisen pommituksista vahingoittuneista ilmatukikohdista tai tukikohdista, joita ei oltu aikaisemmin valmistauduttu käyttämään tämän lentokonetyypin tukikohtina.
Lentokonetta vietiin useisiin Varsovan liiton maihin sekä muihin Neuvostoliiton liittolaisiin kuuluviin maihin, kuitenkin niin, että lentokoneen suorituskykyä sodankäynnissä oli vähennetty alkuperäisestä.
Suomessa MiG-29 nähtiin ensimmäisen kerran Rissalan (Kuopion lentoasema) lentonäytöksessä 2. heinäkuuta 1986, jolloin se oli ollut neljä vuotta palveluskäytössä Neuvostoliitossa. Syyskuussa 1988 konetta esiteltiin myös Farnborough’ssa. 20. toukokuuta 1989 kapteeni Aleksandr Zujev loikkasi MiG-29:llä Turkkiin ja sai turvapaikan Yhdysvalloista. Vuoteen 1991 mennessä koneita oli rakennettu noin 800.
Myöhemmin koneen kehitystyötä on jatkettu tietojärjestelmien ja avioniikan kehittämisellä. Lentokoneesta on useita eri versioita. Naton nimitykset kuudelle tärkeimmälle versiolle ovat: Fulcrum-A, perusversio; Fulcrum-B, kaksipaikkainen harjoituskone; Fulcrum-C, lisäpolttoaineella ja elektroniikalla varustettu MiG-29S; Fulcrum-D, laivastoversio MiG-29K; Fulcrum-E, päivitetty MiG-29M, joka ei tullut sarjatuotantoon; Fulcrum-F, MiG-29OVT/MiG-35.
Hävittäjän perusversio pystyi jokasään päivä- ja yötoimintaan. Vientiversio oli aseistettu keskipitkänmatkan R-27R1 ja lyhyenmatkan R-73E-ohjuksin. Perusmallin asevarustus maakohteita vastaan sisälsi kohteeseen ohjautumattomat pommit ja raketit, jotka lentäjän täytyy kohdistaa. Täsmäaseiden käyttökyky tuli mahdolliseksi MiG-29SMT-malliin Žuk-ME-tutkan myötä. Tämän hävittäjän lentäjäkäyttöliittymään tulivat lentäjän käyttöön ohjaamoon digitaalinäytöt ja HOTAS-periaatteella (hands on throttle-and-stick) toteutettu tärkeiden kytkimien sijoittaminen tehonsäätövivulle ja ohjaussauvaan.[6]