NHL-kausi 1943–1944
From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 1943–1944 oli National Hockey Leaguen historian 27. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 50 runkosarjaottelua.[1][2] Stanley Cupin voitti Dick Irvinin valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 4–0. Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Montreal Canadiensin neljäs ja seuran koko historian viides Stanley Cup -mestaruus.[3][4][5] Runkosarjassa Canadiens voitti 38 ottelua ja hävisi ainoastaan viisi kertaa.[2] Joukkueen menestyksessä keskeisessä roolissa oli Toe Blaken, Elmer Lachin ja Maurice Richardin muodostama, myöhemmin lempinimellä ”Punch Line” kutsuttu ketju, jonka oikeana laitahyökkääjänä pelannut Richard teki yhdeksässä pudotuspeliottelussa 12 maalia.[6][7] Tämä kolmikko vei nimiinsä pudotuspelien pistepörssin kolme kärkisijaa.[8]
Runkosarjan pistepörssin voitti Boston Bruinsia edustanut Herb Cain.[1] Cain keräsi 48 ottelussa yhteensä 82 tehopistettä, joista 36 oli maaleja ja 46 syöttöpisteitä.[9] Maalitilaston puolestaan voitti Chicago Black Hawksin Doug Bentley 38 osumallaan.[1] Arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn sai Toronto Maple Leafsin puolustaja Babe Pratt.[10][11]
Pudotuspelien pistepörssin voittanut Toe Blake teki 9 pudotuspeliottelussa 18 tehopistettä, joista 7 oli maaleja ja 11 maaliin johtaneita syöttöjä.[8] Parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophyn sai Toronto Maple Leafsin Gus Bodnar. Hän keräsi kauden aikana 62 tehopistettä, joista 22 oli maaleja ja 40 syöttöpisteitä.[1][12]