NHL-kausi 1956–1957
From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 1956–1957 oli National Hockey Leaguen historian 40. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti toisen kerran peräkkäin Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 4–1. Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin kahdeksas ja seuran koko historian yhdeksäs Stanley Cup -mestaruus.[2][3][4]
Runkosarjan piste- ja maalipörssin, Art Ross Trophyn sekä Hart Trophyn voitti Detroit Red Wingsia edustanut Gordie Howe.[5][6] Howe keräsi 70 ottelussa kaikkiaan 89 tehopistettä, joista 44 oli maaleja ja 45 syöttöpisteitä.[7] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Montreal Canadiensin Bernie Geoffrion. Hän teki 10 pudotuspeliottelussa yhteensä 18 tehopistettä, joista 11 oli maaleja ja 7 maaliin johtaneita syöttöjä.[8]
Parhaalle puolustajalle annettava Norris-palkinto myönnettiin kolmannen kerran peräkkäin Canadiensissa pelanneelle Doug Harveylle.[9] Parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn puolestaan sai Boston Bruinsin Larry Regan.[10]