Nicolás Maduro
venezuealalainen poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Nicolás Maduro Moros (s. 23. marraskuuta 1962 Caracas) on venezuelalainen poliitikko ja Venezuelan nykyinen presidentti. Maduro toimi maansa ulkoministerinä vuodesta 2006 ja varapresidenttinä vuodesta 2012.
Nicolás Maduro | |
---|---|
Venezuelan presidentti | |
5. maaliskuuta 2013 –
(virkaa toimittavana 5. maaliskuuta – 19. huhtikuuta 2013) |
|
Varapresidentti |
Jorge Arreaza Aristóbulo Istúriz Tareck El Aissami Delcy Rodríguez |
Edeltäjä | Hugo Chávez |
Seuraaja | Juan Guaidó (kiistanalainen) |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. marraskuuta 1962 (ikä 61) Caracas |
Puoliso | Cilia Flores |
Tiedot | |
Puolue | Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (2007–) |
Uskonto | katolinen |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.nicolasmaduro.org.ve | |
Infobox OK |
Maduro voitti täpärästi vuoden 2013 presidentinvaalit. Maduro on jatkanut edeltäjänsä Hugo Chávezin sosialistista politiikkaa. Maduron kaudella maassa on ollut pahoja talousongelmia, mikä on näkynyt vakavana pulana. Vaikka Maduron puolue hävisi vuoden 2015 parlamenttivaalit, hän jatkoi presidenttinä. Keväällä 2017 oppositio aloitti laajan protestiaallon Maduroa vastaan. Vuonna 2017 Maduro siirsi lainsäädäntövallan parlamentilta korkeimmalle oikeudelle. Siten hän pystyi hallitsemaan maata ilman parlamenttia. Kun Maduro voitti vuoden 2018 presidentinvaalit, oppositio ja monet ulkomaat pitivät vaaleja laittomina. Vuoden 2019 alussa tilanne kärjistyi, kun parlamentin puhemies Juan Guaidó julistautui maan väliaikaiseksi presidentiksi ja vaati Maduron eroa[1].
YK:n ihmisoikeusneuvoston tutkijaryhmän mukaan Maduro ja hänen hallituksensa ovat suoraan vastuussa tuhansista murhista ja järjestelmällisestä kidutuksesta. Ryhmä kävi lävitse 2 552 vuoden 2014 jälkeen tapahtunutta tekoa, joissa yhteensä 5 094 ihmistä kuoli turvallisuusjoukkojen käsissä. Tutkimusryhmän johtajan mukaan nämä rikokset on "koordinoitu ja toteutettu osana valtion politiikkaa, komentajien ja keskeisten virkamiesten tietäen ja suoralla tuella". Maduro itse on osallistunut näihin rikoksiin antamalla määräyksiä turvallisuuspalvelu SEBINille. [2] Tekoja on tehty rikollisuuden vastaisen taistelun varjolla, mutta niiden tarkoituksena on ollut opposition vaientaminen[3]. Maduron hallinto kiistää YK:n tiedot[4].