Oldenburgin herttuakunta
historiallinen herttuakunta Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Oldenburgin herttuakunta (saks. Herzogtum Oldenburg) oli valtio nykyisen Saksan luoteisosassa vuosina 1774–1810. Ranskan ensimmäinen keisarikunta valloitti sen vuonna 1810 ja se perustettiin uudelleen Oldenburgin suurherttuakuntana vuonna 1815. Herttuakunnan pääkaupunki oli Oldenburg nykyisessä Ala-Saksin osavaltiossa.
Oldenburgin herttuakunta Herzogtum Oldenburg |
|||
---|---|---|---|
1774–1810 |
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | feodaalimonarkia | ||
Herttua |
Fredrik August I (1774–1785) Vilhelm (1785–1810) |
||
Pääkaupunki | Oldenburg | ||
Historia | |||
– irtautui Saksista | 1091 | ||
– korotettiin herttuakunnaksi | 1777 | ||
– liitettiin Ranskaan | 1810 | ||
– perustettiin uudelleen Oldenburgin suurherttuakuntana | 1815 | ||
Viralliset kielet | saksa | ||
Kansallislaulu | ”Heil dir, o Oldenburg” | ||
Edeltäjä | Oldenburgin kreivikunta | ||
Seuraaja | Ranskan ensimmäinen keisarikunta | ||
Infobox OK |
Kun Oldenburg-suvun päälinja sammui vuonna 1667 Oldenburgin kreivin Anton Güntherin kuollessa, kreivin arvo siirtyi Tanskan kuningas Fredrik III:lle ja Oldenburgin kreivikunta päätyi Tanskan valtaan. Vuonna 1773 Tanskan kuningas Kristian VII luovutti Oldenburgin kaukaiselle sukulaiselleen Paavalille, tulevalle Venäjän keisarille, joka antoi vaihtokaupassa Tanskalle perimänsä Holstein-Gottorpin herttuakunnan. Oldenburgin Paavali antoi eteenpäin sukulaiselleen Fredrik August I:lle. Vuonna 1777 Oldenburg korotettiin herttuakunnaksi. Herttuan poikaa Vilhelmiä pidettiin vajaaälyisenä. Hänen serkkunsa Pietari I toimi sijaishallitsijana ja nousi lopulta vuonna 1823 Oldenburgin suurherttuaksi. Vuonna 1803 Oldenburg osti Oldenburger Münsterlandin ja Lyypekin ruhtinaspiispakunnan. Napoleonin Ranska valloitti Oldenburgin vuonna 1810 ja se perustettiin uudelleen Oldenburgin suurherttuakuntana vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen.[1][2][3][4]