Tabernaakkeli
From Wikipedia, the free encyclopedia
Tabernaakkeli (lat.) tarkoittaa:
- Sakramenttikaappia eli rakennelmaa, jossa katolisessa kirkossa säilytetään pyhitetty ehtoollisleipä eli hostia. Tabernaakkelikaappi on yleensä koristeellinen rakennuksen muotoinen laite, joka on sijoitettu alttarille tai seinän syvennykseen. Nykyisin kaapit ovat yleensä sakramenttikappelissa.[1][2][3]
- Ilmestysmajasta käytetään monissa kielissä nimitystä tabernaakkeli. Se on pyhäkköteltta, jonka Israelin kansa rakensi Vanhan testamentin mukaan erämaavaelluksellaan,[1] tai kannettavaa lipasta, jossa liitonarkkia säilytettiin.[3]
- Joissakin protestanttisissa kirkkokunnissa sanaa käytetään myös temppelistä.[1]
- Tabernaakkeliksi sanotaan myös pylväiden kannattamaa koristeellista katosta alttarin päällä. Goottilaisessa arkkitehtuurissa tabernaakkeli on veistoksia varten tehty teräväharjainen katosrakennelma, jota pienet pylväät kannattelevat.[2]