Värisokeus
heikentynyt kyky erottaa värejä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Värisokeus on tila, jossa ihmisen väriaisti on normaalista poikkeava tai puuttuu kokonaan. Täydellinen sokeus kaikille väreille on erittäin harvinaista, minkä vuoksi jotkut pitävätkin termiä värisokeus virheellisenä ja kutsuvat tilaa värinäön heikkoudeksi tai värinäön poikkeamaksi.[1]
Värisokeus | |
---|---|
Värisokeuden seulontaan käytettävä Ishiharan testi |
|
Ala | silmätautioppi |
Oireet | poikkeava värinäkö |
Diagnosointi | värinäkötesti |
Luokitus | |
ICD-10 | H53.5 |
ICD-9 | 368.5 |
MedlinePlus | 001002 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Infobox OK |
Värisokeus voi olla perinnöllistä tai hankittua. Perinnöllisessä värisokeudessa yksi tai useampi verkkokalvon kolmesta tappisolutyypeistä on normaalista poikkeava tai kokonaan toimimaton. Yleisin värisokeuden muoto on puna-vihersokeus, josta kärsii noin 8 prosenttia miehistä ja 0,4 prosenttia naisista. Puna-vihersokeus periytyy resessiivisesti X-kromosomissa. Muita perinnöllisen värisokeuden muotoja ovat tritanopia eli sinisokeus, sekä monokromaattisen värisokeuden eri muodot. Hankittu värisokeus liittyy usein verkkokalvon, näköhermon tai aivojen vaurioihin. Se voi aiheutua sairauden, huumeiden, lääkkeiden tai vaarallisten kemikaalien vaikutuksesta.[2] Myös ikääntymiseen liittyy värinäön heikkemistä.
Värisokea saattaa sekoittaa keskenään kaksi ärsykettä, jotka normaalinäköiselle näkyvät eri väreinä. Puna-vihersokealla sekaantuvat punaisen ja vihreän sävyt, kun taas tritanoopin on vaikea erottaa toisistaan sinisen ja vihreän sävyjä. Värisokeus aiheuttaa ongelmia tilanteissa, joissa tietoa välitetään värien avulla, minkä vuoksi esimerkiksi veturinkuljettajilta ja ammattilentäjiltä vaaditaan virheetön värinäkö. Värisokeus tulisi ottaa huomioon graafisessa suunnittelussa käyttämällä riittäviä kontrasteja, ja informaatio tulisi välittää värikoodauksen lisäksi myös muilla keinoin.
Värisokeuden seulontaan käytetään usein Ishiharan tauluja, joissa värisokea näkee eri kuvion kuin normaalinäköinen. Ishiharan testiä tarkempia ovat erilaiset värinappuloiden lajittelutestit sekä anomaloskooppitesti.