Mandanit
intiaanikansa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Mandan-intiaanit kuuluivat siouxien hokan-murreryhmään. Heidän puheensa muistutti Wisconsinissa asuneiden winnebagojen murretta. Mandanien oma perimätieto tuntee kaksi eriävää tarinaa heidän alkuperästään. Näistä toinen kertoo heidän olleen alkuperäisiä Pohjois-Dakotan asukkaita. Toisen lähteen mukaan he aloittivat vaelluksensa läheltä merenrantaa ja kulkivat kohti pohjoista Mississippijokea myötäillen.[3]
mandanit | ||||
---|---|---|---|---|
Mandanien päällikkö Mato-Tope (Neljä Karhua). Karl Bodmerin kuvitusta teokseen Reise in das innere Nord-America in den Jahren 1832 bis 1834. | ||||
Väkiluku | 1 013¹ (1980)[1] | |||
Merkittävät asuinalueet
|
||||
Kielet | englanti, mandan | |||
Uskonnot | kristinusko ja intiaaniuskonnot | |||
Huomautukset
|
||||
Infobox OK |
Esihistoriallisen muuttoliikkeensä jälkeen mandaneista tuli paikallaan pysyviä maanviljelijä-metsästäjiä. He kutsuivat itseään nimellä numakiki ’ihmiset’.[4] Mandanit asuivat puoliksi maanalaisissa majoissa, jotka kohosivat maastosta esiin ruohottuneina kumpareina. Mandaneilla oli enimmillään kymmenkunta kylää ja heidän lukumääränsä on saattanut olla jopa 9 000–15 000 henkeä.[1] Ensimmäiset eurooppalaisten tekemät havainnot mandaneista ovat 1700-luvun alusta. Tällöin mandanien tiedettiin käyneen kauppaa Kanadasta ja Isoiltajärviltä tulleiden ranskalaisten kanssa.[5] Saman vuosisadan aikana kaupankäynti kohosi mandanien keskuudessa merkittävään asemaan, kunnes päättyi 1837 tulleen isorokon aiheuttamaan tuhoon, josta selvisi hengissä vain hieman yli sata mandania.[6]